kaikkien niiden pinnallisten asioiden väliin ja joukkoon ja sekaan mahtuu joitain oikeasti arvokkaita asioita.
Kaikista eniten tahtoisin kyetä näkemään. Haluan osata avata silmäni ja nähdä missä olen. Mitä ympärilläni on. Miltä kaikki näyttää, tuoksuu, tuntuu. Haluan nähdä ne asiat, jotka minulla jo on. Haluan nähdä ne asiat, jotka voin saada, ne jotka on ihan lähellä.
Tarvitsen voimaa avata silmäni. Ilman voimaa ja tarmoa unohdan katsoa ja lukitsen itseni sisään. Sisään itseeni ja sisään huoneeseen, näihin ahtaisiin häkkeihin, jotka ei muutu, koska mitään ei tapahdu. Mitään ei tapahdu, kun mitään ei tee.
Pelkään, että tönäisen luotani pois ne, joilta tahtoisin apua. Ne, jotka tahtoisi auttaa.