IRC-Galleria

Onko nykyisyydellä väliä jos ei uskalla ajatella tulevaisuutta tai menneisyyttä, onko nykyisyys vain tila johon jäämme hitaasti hukuttautumaan, jotta voisimme päästää irti kaikesta, jopa elämästämme?
Todellisuuspakoilun paratiisi on rutiinien täyttämä nykyisyyden ja arkipäiväisyyden punos jonne voimme kadottaa itsemme ja tunteemme. Voimme unohtaa ajatella, tai unohtaa että hengitämme, unohtaa että maailma kulkee radallaan ja että toisella puolella maapalloa on aivan erilaiset maisemat, olemmehan unohtuneet todellisuuteen jonka täyttää täysin nykyhetki ja tilanteet joita emme koskaan tule enää ajattelemaan tai edes muistamaan. Ihminen karkaa omalla tavallaan pois todellisesta todellisuudesta, ihminen sekoittaa todellisuuksia tai hyppää täysin toiseen todellisuuteen. Mikä milloinkin, on asia niin, että vääristämme elämämme kuvaa vain suojellaksemme itsemme todelliselta todellisuudelta.
Tulevaisuudesta on monin kerroin helpompaa päästää irti, siihen ei tarvitse kuluttaa voimavarojaan, sinä voit vain unohtaa sen ajattelun, koska tulevaisuus ei tule tapahtumaan jos elät vain nykypäivässä, samassa hetkessä päivä toisensa jälkeen. Se mikä tulee menneisyydestä irtautumiseen, täytyy suunnitella tai harkita, miten voi unohtaa muistosi joita ei enää pyyhitä pois? Sinun pitäisi lopettaa menneisyyden vatvominen, mutta muistot nuo salakavalat käärmeet mielissämme hyökkäävät juuri silloin kuin sitä vähiten saattaisi odottaa, muistoja turruttaakseen tarvitaan rutiinit, toistot ja aivoton toiminta, pakonomainen käyttäytyminen ja hetkessä eläminen. Menneisyys sattuu tai se ei satu, mutta joka tapauksessa se herättää tunteita joita emme kaipaa todellisuudessamme johon valumme kuin hiekka tiimalasissa, hitaasti ja huomaamattomasti, mutta niin varmasti…


----
tuli hetkellinen kirjoittamisinto joka lopahti loputtomiin kysymyksiin.