Hassu fiilis, kasvoissani ei ole enää lävistyksiä, ensimmäiset viisi minuuttia olen tutkaillut fiiliksiä, kasvot näyttävät tyhjiltä, kasvoillani olleet labret ja medusa tosiaankin sopivat minulle. Medusa ehti olla vähemmän aikaa, en edes tiedä onko tästä yhdistelmästä edes tallentunut yhtään valokuvaa, joka tapauksessa, nyt ne ovat poissa.
Labret on ollut mun kasvoissa alkuvuodesta vuodesta 2007 asti, ainoa joka on ollut siis koko ajan. Medusan otin tämän vuoden tammikuussa.
En tiedä joudunko luopumaan myös 8mm venytyksestäkin, toivon että en.
Kasvojen lävistyksien lisäksi luovuin vasemman käden kahdesta mustasta korusta, toinen oli protukorun naruosuus josta itse protu koru irtosi miltein heti (se on toki edelleen tallessa), se on ollut kädessäni kesästä 2007 asti. Toinen taas oli kuminen musta rengas, jonka löysin eräs siivous kerta lattialta, en tiedä millä ihmeellä sain sen käteeni, pois sitä ei ole ikinä saanut... ehjänä. Tämä taas on muistaakseni ollut kädessä vuodesta ainakin 2006 asti, ehkäpä jopa 2005?
Vähän tavallaan haikeata hyvästellä nämä, varsinkin käsikorut joita en tule saamaan takaisin, jouduin saksia käyttämään. Näihin liittyy jopa mitä ihmeellisempiä muistoja. Esimerkiksi Venlan pentuaikaan, tai niihin ekoihin takkuihin, kun kerran käsi jäi niistä kiinni päähän. Mitä nyt tässä ensimmäisenä tulee mieleen.
Ja kaikki tämä vain aloittaessani työt sairaalassa, koruton sairaala kun on hygieniassaan tarkka. Luulisi jonkun toisaalta huomanneen, että esim. kasvojen lävistykset ovat joskus jopa pienempi riski kuin korvalävistykset... Mutta asenne kysymyshän se vain on, ja potilaatkin varmaan on ihan samaa mieltä.
