Huh huh... mietin tänään pitkän aikaa että onko nyt hyvä päivä vai ihan paska päivä. Tuossa kymmenen minuuttia sitte sain lopulta selvyyden että hyvä päivä oli. Oikein hyvä. Töissä oli ihan normi päivä, jaksoin mennä jopa kaheksalta sinne eikä tarvinu krapuloissakaan kieriä. Onneksi väsytti edellisenä päivänä sen verran ettei jaksanu mitään soppaa maistella. Anyways tulin sitte kotiin ja kun oli niin hieno ilma niin päätin lähteä lenkille. Etin mp3-soittimen - mutta voi ei - siinä oli tietenki patterit tyhjänä. Mietin sitte että mitä helvettiä mie nyt tehen. Ei voi mennä juoksemaan pitkin ja poikin ilman surinaa pääkopassa. Päätin sitte laittaa patterit latinkiin ja pistää samalla viinit käymään. Mulla on ollu kaikki salaiset ainekset jo monta viikkoa valmiina mutta ei niitä oo jaksanu koskaan pistää käyntiin. Niin, otin siinä siis sammion esille ja keittelin sokerivettä. Se oli oikeastaan se vaikein osa joka meinasi myös vaarantaa koko operaation. Piti nimittäin sekottaa 5,5kg sokeria 4 litraan vettä. No siihenhän ois ensinnäki pitäny olla tietenki ihan helevetin iso kattila mihin ne laittaa ja minun kattilaan nyt mahtuu ehkä semmoset 1,5 litraa :D Mie siinä sitte vedenkeittimellä keitin aina litran verran vettä kerrallaan ja kattilasa sekotin siihen sokeria ja kaatelin sitte aina sitä mukaa sinne sankkoon. Tässä tuli sitte semmonen ongelma että sitä vettä tuli keitettyä reilusti yli sen 4 litraa. Voiko 4 litraan ees saada liukenemaan 5,5kg sokeria? Mulla sitte alko olla sitä velliä siinä sankossa tarpeeksi ja olin saanu suunnilleen sen 5,5kg sokeria siihen kans. Tässä nyt vaan oli semmonen ongelma että kun sitä keitettyä vettä oli niin paljon niin se velli oli vähän turhan lämmintä (semmonen +25C ois aika soppeli). Mie tätä aikani pähkäilin ja heitin sitte kuitenki hiivat sinne sekaan. Tein siinä sitte taikatemppuja ja tuijottelin ilmalukkoa että kai se nyt alkaa käymään. Mitään ei kuitenkaan kuulunu. Siinä saattaa aina mennä vähän aikaa ennen ku mitään tapahtuu mutta minua alko kyllä siinä vaiheessa pelottaa että se liian kuuma vesi ois "tappanu" sen hiivan. En kuitenkaan vielä heittäny kivestä kaivoon vaan lähin siitä sitte juoksemaan ja jätin viinit muhimaan. Koko ajan mietin että paska homma jos se meni vituiksi. Mutta jos se alkaa käydä niin sittehän tämä on ollu ihan valtavan upea päivä. Ois saanu viinit käyntiin ja vielä lenkilläki käytyä. Jos Jorkka sanois tästä tilanteesta vertauskuvan niin se varmaan sanois että: "Koko tämän päivän ruumiillistuma tasapainoili niinku siinä aidan reunalla jonka toisella puolella oli hiekkaranta, bikinityttöjä ja ilmaista viinaa ja toisella puolella taas paskalammikossa odottava alligaattoriperhe." Niin... no mie sitte siis juoksin ja juoksin, kävin Kokkiskalla päin mutkan ja päädyin isän luo Ruohokariin. Söin sitte siinä ja kävin saunassa ja vähän saunakaljaa otin. Oli lenkkivaatteet sen verta hikiset että lainasin sitte isältä kasan vaatteita ja käpyttelin kotia. Tuota villapaitaa en kyllä taia antaa takas, se sopii oikein hyvin tämmöselle juppihippipunkkarille. Niin eli kotia käpyttelin ja avasin sitte ulko-oven... ja saman tien kuulin ne sulosävelet jotka nostattivat hymyn huulilleni. Se ei ollut keittiön vuotava katto vaan se tuli vessasta. VESSASTA KUULUI PULPUTUSTA! Tuo elmänvoimaa huokuva pänikkä päästi ilmoille jumalaisen pulputuksensa... Wuhuu!!! Tämä oli hyvä päivä.