"Poimitaan vertailukohdaksi epäurbaani äärimmäisyys sadan vuoden takaa. Yksin elävä opettajatar Rauha Riutuliesi (ent. Rydlen) tarpoo lokakuisena sunnuntai-iltapäivänä galoshit loskuen pitkin Taka-Ankialan kirkonkylän raittia raittiusseuran kokouksesta valkonauhaliiton kokoukseen. Illalla pitäisi vielä ehtiä kuoroharjoituksiin ja valmistamaan lausuntaesitystä nuorisoseuran kilpailuihin. Interrail-vapaus ei ole toki Rauhallekaan tyyten tuntematon, sillä onhan hän kerran matkustanut Hampuriin senaatin apurahalla opettelemaan työpedagogista opetusta Fröbelin instituutissa saattaakseen tyttöjen kasvatuksen naisen tehtävään ihmissuvun kohottajana uusille urille. Saksalaista olutta Rauha ei tosin silloin eikä myöhemminkään maistanut, mutta häntä humalluttaakin visio kansan kohoamisesta uuteen henkisyyteen raitistumisen kautta. Raakuus, itsekkyys ja vastakohdat katoaisivat kerran, ehkä jo Rauhan elinaikana. Uusi aika lupasi sen, mutta työ kysyi jokaisen panosta, niin kauan kuin päivää riitti."
(http://www.kytopalo.net/puhumisen_paikka-raportti/)