Tuli taas todistettua etten oo mikää tietokone-yhteensopiva...Onnistuin vähä liikaa säheltämään luullen että tajuan mitä teen...:/ nojoo, saan pian apua, ehkä se siitä. Iloisia uutisia: sain 1. bilsan kirjan luettua, enää ei oo periaattees ku kolme...ja saman verran viikkoja jäljellä, No Panic...:) jos viikolla vaikka vähä tsemppais niin sais jotain aikaseksiki...ehkä...
Tajusin eilen kuinka tärkeitä ystävät on ja miten tylsää elämä olis ilman niitä. <3 poikaystäv(i)ä tulee (ja menee, jos huonosti käy), mut ystävät säilyy, ainaki se on tarkotus...Pelottavaa ajatella tulevia opiskeluaikoja, kaikki lähtee eri suuntiin ja tulee uusia kavereita, niistä ei kuitenkaan voi ikinä tulla yhtä läheisiä kuin lapsuuden-/nuoruudenystävistä...en ainakaan usko. Mutta pitää luottaa siihen että kännyköitä ja junia on vielä opiskelujen loppuaikana olemassa, että yhteydenpito onnistuu! xD