Tänään on ollu sitte niin viimeesen päälle kummallinen päivä.
Ensiksi tuli aamulla motikka ja maija vastaan, kun olin ajanu varmaan kymmenen metriä kolmostietä. Kaivoin juuri laseja laukusta, kun huomasin kyseisen seikan. Kiva.
Koululla en meinannu löytää parkkipaikkaa, yks sit löyty mikä oli varmaan metri kertaa metri, laita ny sitte siihen auto...
Tämän epätoivoisen parkkaus-episodin seurauksena myöhästyin tunnilta.
Sen tunnin opettaja oli tietenki pois koulusta, tehtiin tylsää monistetta. Ruottiksi.
Hotkittiin lounas et varmasti ehdittäis tunnille, meillä ku on Kirsin kans tapana jäädä vaan höpötteleen kaikkee, eihän siinä ehdi syömään.
Oltiin oikeen tasalta luokas, ja alettiin odotteleen opettajaa.
Odotettiin.
Ja odotettiin.
Ja lisää odottamista.
Mietittiin onko sillä menny ilta vähä pitkäksi, löytyy viä jostain komerosta kuorsaamasta.
Ja odotettiin. Sitte joku kävi kysymäs kansliasta onko sitä näkyny. Ei oo.
Sitte kaikki, jolta olis voinu tiedustella asiaa, katos.
Kiva.
Toinen kanslisti tuli sanomaan, että yrittää soittaa opelle. Ei vastannu. Kertaakaa.
Vajaan tunnin jälkeen Kirsi kyllästyy ja lähtee.
Siitä viis minuuttia, niin em. kanslisti tulee sanomaan, että ei varmaan kannata enää odottaa. Kaikki muutki lähti.
Menin kämpille, meinasin pestä käteni, niin huomasin et joku on pölliny mun käsipyyhkeen.
Mielenkiintoosta. Erittäin.
Yritin vaihtaa paitaa, huomasin et se paita minkä meinasin pistää päälle, oli jo mun päällä. Väärinpäin. (Olin siis ottanu pois ja laittanu takasi.)
Käy se niinki.
Autolle päästyäni yritin käynnistää sitä. Miksei ny onnistu?
Jaa, ei vissiin kämpän avaimella oikeen pystykkää käynnistämään. Ihme sinänsä.
Kävin kaupas ja lähdin kotiinpäin. Miks tää näyttää niin tutulta?
Olin lähteny takasi koulun suuntaan.
Huoh...
Kotona löin pääni auton oveen ja talon ovesta tuli tikku sormeen.
Mitähän vielä?