johan oli taas viikonloppu, hirmu kiva ystävänpäivä, hehheh. Läsnä olleet tietää varsin hyvin mistä on kyse. Vielä ku tietäis itte vähän tarkemmin, ni olis kamalan kiva :P
Sen tiedän, että multa odotetaan todenäkösesti suurta anteeksipyyntöä ja polvillaan anelua, mutta hei, ei heru. Mun mielestä olis nimittäin otsikon mukaisesti tosi tekopyhää pyytää anteeks jotain mitä ei itse muista yhtään. eikö se olisi vaan oman omatunnon puhdistamista silloin? eli siis nou kän duu.
Tekopyhää on mielestäni myöskin se, että voi aivan silmittömästi suuttua/loukkaantua ja kantaa kaunaa jostain typerästä känniriidasta, koska kyllä siihen ystävyyteen kuuluu kaikkien ilojen lisäksi myös ne surut ja riidat. Jos elää sellaisessa haavemaailmassa, ettei koskaan ole muuta kun eri kivaa, ni on kyllä aika ahdasmielinen.
Loppuun vielä pieni referointi;
en pyydä anteeks jotain, mitä en muista.