Piki, rakas kesyrottani, siirtyi tänä yönä paremmille juustomaille. Yöllä se oli selvästi tuskissaan, ihan märkä (joo älkää kysykö miksi, en tiedä?) ja kuuma. Lisäksi se liikkui ryömien. Silmät olivat puoli ummessa. Viimeisillä voimillaan se pinnisteli häkin luukulle kun tahtoi syliin... Otin sen tietenkin, mutta hetken päästä se tahtoi lähteä, tiesi varmasti menehtyvänsä. Ajattelin, että se on sairas ja päätin viedä sen päivällä eläinlääkäriin. Ei kuitenkaan ehditty... Aamulla kun heräsin, löytyi kyseinen rotta putkesta jäykkänä ja kylmänä... ;(( Veimme sen tuhkattavaksi, uurnaa aion pitää koko elämäni mukanani.
Piki oli erittäin kiltti sylilellikki, energinen, älykäs ja hauska. Kiitos näistä vajaasta parista vuodesta, jotka vietit keskuudessamme, Piki muruseni! Olet aina sydämessämme, ja mukani uurnassa ♥ Kaipaamme sua niin!