Jos vois vaan avata oven ja kävellä pois, johonkin sellaiseen mitä ei ole ennen kokenut, eikä tavannut... Tehdä jotain mikä veisi kaiken tän pois ja antaisi uuden tilalle, kääntäisi uuden sivun... Pystyisi irrottamaan ja unohtamaan tän kaiken paskan, eikä enää itkis.. Hymyilis ja ois onnellinen!!
En mielestäni vaaadi liika, mutta vaikuttaa siltä ettei tää kaikki pysty mulle tätä onnellisuutta antamaan... On vaikeeta olla kaiken tän keskellä ja näytellä vahvaa, kun kuitenkin murene pala palalta sisältäpäin.. Jokainen sana, jokainen teko syö sisältä päin ja ajankassa opitte huomaamaan: Sanat voivat tehdä pahaa jälkeä....
Haluaisin vain jättää kaiken tähän kesken ja lähteä kävelemään, katsomatta taakse tai tuntematta katkeruutta menneistä.. Hymyillä aidosta ilosta ja nauraa kun siltä tuntuu, nauttia elämästä... Luotan, uskon ja toivon että mäkin saan sen mistä jään nyt paitsi..
Mutten aijo silti pyytää enää anteeks, en aijo unohtaa mitään, enkä aijo katua tätä. Ihminen päättää itse mitä tekee ja olen itseni tähän saanut, joten olisi paras myös päästä pois!