Susta mun on paha mennä takuuseen, tuntuu ettei mulla, mun tekemisillä tai sanomisilla ole enää mitään arvoo tai merkittystä. Kyllä mä ymmärrän että vaihdat parempaan, ja pakko myöntää; sä oot hieno ihminen, jolla on varmaan varaa valita... Silti mä tunnen uskomattoman suurta pettymystä, että kaiken tän jälkeen sä voit yksinkertasen tunteettomasti ja kylmästi vaan hylätä mut sun elämästä...
Teinhän mä väärin ja paljon teinkin, mutta mä pyysin anteeks. Ja kyllä, mä tiedän että se on vaan sana, eikä se korvaa mitään sitä menetettyä, mutta silti. Ei mulla oo sua toisaalta varaa tästä syyttää, eikä se ongelma tästä katois, vaikka syyttäisinkin... . .
Ja mä tiedän ettei tää vieläkään asioita korjaa, mutta pyydän taas anteeks. Oon sulle sen velkaa, ja vielä pari muutakin anteekspyyntöö!
Mulla on ikävä sua, tiedä se!
Vaikket sä mua kuulekaan...