Ensin kyyti kotiin oli n. tunnin myöhässä, sitten äiti jätti bussipysäkille, jonne olin aiemmin jättäny mopon (kotoota 4km bussipysäkille, josta n 18 km kouluun). "Pyysi" (eli käski) sitten pitämään kiirettä, joten heitin kännyn jaloissa olevaan muovipussiin, kaivoin sieltä äkkiä "avaimenperän" ja hyppäsin ulos.
Katsoin "avaimia"...
Ja siinähän olikin kännyn kuulokkeet.
Kun katsoin takaisin autoon, se oli jo liikkeellä pois päin.
tuli sitten mieleen soittaa äidille, että avaimet on autossa, pysähdy!
Mutta ennen kun edes liikautin kättä kohti taskua tajusin, että kännyhän on autossa...
Autuas olo...
Seison tiellä, kännynkuulokkeet kourassa, en saa yhteyttä avaimen hallussapitäjään, kotiin neljä kilsaa epätasaista hiekkatietä...
Perin loistavaa!
"Onneksi" mopo oli sentään vapaalla ja ohjaus vapaana, joten sain sen sitten työnnettyä kotiin...
Ei kauhean kiva olo loppujen lopuksi.
Eikös tämä päiväkirja ole juuri tällaisia kertomuksia varten? Ja tämä peijooni on valitettavasti tottakin... Notta hyvää päivänjatkoa!
Uusimmat blogimerkinnät
- "It's been a boring days night" 27.01.
- Paniikkii!! 16.06.
- Let's play poet! 07.06.
- Ratina, Tampere 04.06.
- [Ei aihetta] 25.04.
- Never enough-fiilis 19.04.
- Tänään valmennuskurssilla 17.04.
- "Eiku kuka minä olen...?" 16.04.
- Jatkoa edelliselle 11.04.
- Ei Näin... 28.04.
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »