IRC-Galleria

Huh huh...

Vihdoin kotiuduttu suoraan sanoen sairaalta viikonlopulta.
Kaks kertaa Maiden etukarsinasta, Hellsinki ja Tammpere.
Molemmat keikat täydensi toisiaan.

HELSINKI:

Polkupyörätaksilla pääkallopaikalle, uimastadionin puolelta sisään.
Kaikki kolme päästiin "karsinaan" ja huijattiin vielä portsareilta yksi ylimääräinen ranneke Jormalle :)

Ensiksi Lauren Harris, jonka aikana suurin osa siirsi energiaansa kuuntelusta "katselemiseen", vaikka musiikki oli odotettua parempaa. Rumpali oli hauska veikko...

Sitten ihQ Avenged Sevenfold, joka oli juuri yhtä huono, kuin oletin. Hurjia miehiä!

Sitten itse pääaiheeseen.
Doctor Doctorin alkaessa oikeastaan vain etukarsina reagoi. Sitten intro+Churchillin sedän puhe, jonka aikana Nico tuli lavalle. Sitten kaikki pamahti, ja yhtäkkiä "NE" oli lavalla.
Pari biisiä meni ihan vaan ihmetellessä, kunnes Revelations tempasi mukaansa oikein kunnolla.
Nico Mc Brain hajotti basarin kalvon(?) ja Bruce heitti hyviä välispiikkejä.
Kunnon hittiparaati á la Trooper, Run to the Hills ja 666 yleisö ihan hyvin mukana (toivottavasti selviää ilman pahempia vammoja se yksi Trooper, joka tippui yläkatomosta alakatsomoon...).
Sitten Bruce aloitti otsikossa mainitun spiikin ja Rime of the Anciect Mariner alkoi. Upeat lavasteet, ja mahti kappale muutenkin. Heaven Can Wait hoilattiin ja pompittiin ja parin biisin päästä olikin jo Iron Maidenin ja Eddien aika. Hienosti lopetettu, rumpukalvo osui peukaloon, mutta jatkoi matkaansa :( Encoreina Moonchild, Clairvoyant ja vanha hyvä Hallowed. Aika yliajettu olo oli keikan jälkeen, mutta oli se sen arvoista. Sitten kotiin ja seuraavaa päivää odottamaan...

TAMPERE:

Jeejee, junalla aamulla Tampereelle. Vähän etiopialaista naamariin ja sitten Ratinaan. Mentiin sivuportista jonojen ohi täysin laillisesti >:) Siinä sitten puoli tuntia vitsailtiin järkkärin kanssa mm. Tuopinviilentäjistä, keltaisista rannekkeista ja Bruce Springsteenin iästä. Kello lyö 1630 ja pienen kopeloinnin jälkeen taas etukarsinaan! Ensin jonotettiin sisään, sitten jonotettiin ulos, jotta saataisiin rannekkeet sillä karsinassa oli varmasti yli 2000 henkeä...

Lämppärit vanhaan malliin, tosin A7X:n aikana joimme kokista uusista hienoista Can I Play With Madness thermotölkeistä ja syötiin ravintolamonopolia hallitsevan tädin kebabia. Sitten takaisin lavan edustalla, josta pummasimme Aleksikselle korvatulpat. Taas Dr. Dr, tosin tällä kertaa koko kenttä heräsi. Intro ja Churchill, Nico rumpupatterin taakse ja Aces High:n intro soimaan. Juuri kun kaikki on räjähtämässä, joku huutaa osuvasti ns. Antero Rokka aksentilla:"PERRRKELE!"

Siitä se ajatus sitten lähtikin. Koko karsina ihan villinnä. Revelationsissa saikin sitten vähän levätä, huikea veto sekin sinäänsä. Bruce paljasti juuri ennen Rimen alkua, että taivaalla lentävä lokki on sama lokki, joka lenteli Helsingissä, ja että se on hyvin kallis stunttilokki ;)
Heaven Can Wait nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin, samoin kuin Moonchild. Powerslaveen oltiin onneksi saatu vanha kunnon naamari ja punaiset lieskat! Hallowedin penkki loi tunnelman juuri sellaiseksi kuolemansellin seinäraapustusmaiseksi, jos kukaan tajusitte mitä tarkoitan.
Kyborgi Eddie kulki oikeinkin sulavasti. Sitten kaikki oli ohi Monty Pythonin säestämänä.

Vielä eturiviin katsomaan, että likenisikö plekua tai settilistaa ja siitä sitten kojun kautta serkulle.

Kotiin matkustettiin sitten tyylillä oikein Business luokassa, kun tuli "vahingossa" mentyä väärään osaan junaa.

Vielä loppuyhteenveto:

Helsinki:
+ Bändi kovempi kuin koskaan
+ Myös istumapaikat mukana
+ Hyvä organisaatio
+ Lava oikeassa sunnassa aurinkoon nähden
- Tunnelma vähän vaisu
- Soitto olisi voinut kestää myöhempään

Tampere:
+ Tunnelma etukarsinassa villi
+ Vielä paremmat paikat, kuin Stadissa
+ Ruoka
+ Järkkäri
- Bändillä joitakin virheitä
- Miksaus paikoitellen kitaroiden osalta puuroutunutta
- Aurinko paistoi silmään melkein puolet showsta
- Tupakoitsijoiden rinki ympärillä.

\,,/ UP THE IRONS \,,/

Tutkimme miten länsimainen oikeusvaltio valvoo kansalaisten etuja.
USA:ssa voi rikastua monella konstilla...

Stella-palkinnot

On tullut taas aika katsastaa vuosittaiset Stella-palkintojen saajat. Palkinto on saanut nimensä 81-vuotiaasta Stella Liebeckistä joka aikoinaan läikytti päällensä kahvia McDonaldsissa ja sai miljoonakorvaukset. Tämä tapaus inspiroi listaamaan Amerikassa vuosittain tapahtuvat typerimmät ja tyhmimmät oikeusvoitot.

Valitettavasti tapaus jossa teinit haastoivat McDonaldsin oikeuteen siitä, että he olivat lihoneet syömällä hampurilaisia, siirtyy seuraavan vuoden puolelle. Tämä tapaus tulee todennäköisesti olemaan yksi vuoden 2003 parhaista.

Tässä vuoden 2002 voittajat:

Jaettu 5. sija:

Austinissa Texasissa jury määräsi $780,000 suuruisen korvauksen Kathleen Robertsonille koska huonekaluliikkeessä juokseva pikkupoika oli aiheuttanut hänen nilkkansa murtumisen. Liikkeen omistaja oli ymmärrettävästi hieman yllättynyt kun tuli ilmi, että tämä rasavilli pikkupoika oli Robertsonin oma lapsi.

Jaettu 5. sija:

Los Angelesissa 19-vuotias Carl Truman voitti oikeudessa $74,000 sekä lääkärikustannukset kun hänen naapurinsa oli peruuttanut Honda Accordillaan hänen kätensä yli. Truman ei ollut huomannut, että auto oli lähdössä kun hän oli varastamassa naapurinsa pölykapseleita.

Jaettu 5. sija:

Bristolissa, Pennsylvaniassa Terrence Dickson oli juuri lopettamaisillaan asuntomurtoa ja oli poistumassa autotallin kautta. Autotallin sähkö-ovi oli kuitenkin epäkunnossa eikä hän saanut sitä auki. Asunnon kautta palaaminen ei enää onnistunut sillä ovi josta hän oli tullut, oli mennyt lukkoon.

Asunnon omistajat olivat lomalla ja Dickson joutui viettämään autotallissa kahdeksan päivää juoden Pepsiä ja syöden koiranruokaa. Dickson haastoi asunnon omistajien vakuutusyhtiön oikeuteen vedoten siihen, että tapaus aiheutti hänelle tarpeetonta henkistä kärsimystä. Jury hyväksyi $500,000 korvausvaateen.

4. sija:

Little Rockissa Arkansasissa Jerry Williamsille korvattiin $14,500 sekä lääkärinkulut koska naapurin beagle oli puraissut häntä takamuksesta. Koira oli ollut kytkettynä omistajansa takapihalla.

Hyväksytty korvaus oli pienempi mitä oli vaadittu sillä jurystä tuntui, että Williams, joka oli kiivennyt aidan yli pihalle, saattoi provosoida beaglea ammuskelemalla sitä ilmakiväärillä.

3. sija:

Philadelphialainen ravintola määrättiin maksamaan Lancasterista kotoisin olevalle Amber Carsonille $113,500 siitä hyvästä kun hän oli liukastunut limonadiin ja murskannut häntäluunsa. Limonadi oli joutunut lattialle kun Carson heitti sillä poikaystäväänsä riidan aikana 30 sekuntia ennen liukastumistaan.

2. sija:

Delawaressa, Claymontissa Kara Walton haastoi oikeuteen naapurikylän yökerhon omistajan koska hän oli pudonnut vessan ikkunasta katkaisten kaksi etuhammasta. Putoaminen tapahtui kun hän yritti säästää sisäänpääsylipun hinnan $3.50 ja kiipesi salaa vessan ikkunasta sisään. Hänelle korvattiin $12,000 sekä hammaslääkärikulut.

1. sija:

Tämän vuoden voittaja on Merv Grazinski Oklahoma Citystä, Oklahomasta. Grazinski osti uuden 32-jalkaisen Winnebago-asuntoauton. Ensimmäisellä matkallaan hän ajoi moottoritietä pitkin ja asetti vakionopeussäätimen 70:n mailiin poistuen sitten kuskin paikalta kylmän viileästi keittelemään kahvia auton takaosaan. Ei mikään yllätys, että tämän seurauksena asuntoauto suistui tieltä ja murskautui palasiksi.

Grazinski haastoi Winnebagon oikeuteen koska omistajan käsikirjassa ei lukenut, ettei näin voinut tehdä. Jury päätti, että hän on oikeutettu saamaan $1,750,000 korvauksen sekä uuden asuntoauton. Tämän seurauksena yhtiövaihtoi käsikirjan sisältöä siltä varalta, että joku toinen täydellinen idiootti sattuisi ostamaan heiltä auton.

Ajatelkaa tuolla kansalla on ydinase...

Nyt alan kirjoittaa ikiomalle palstalleni ns. blogia 1700-luvun teesihdeistä ja muusta mielenkiintoisesta.

Olen ihaillut teesihtejä siitä asti, kun sain hyppysiini naapurini kirjoittaman kirjan niistä.
Teesihdit olivat 1700-luvulla suuremmassa arvostuksessa, sillä silloin ei vielä käytetty turhanpäiväisiä paperisia teepusseja. Sihdeissä on pieniä reikiä, joista teen aromit irtoavat juuri sopivassa määrin jokaista kupposta kohdin. Itse pidän sellaisista, joihin voi laittaa useaa eri teelajiketta. 1700-luvulla teesihdit olivat tarkkaa käsityötä ja niitä ei ostettu turhanpäiten.
Kuninkailla ja kuningattarilla oli omat sepät jotka takoivat toista hienompia sihtejä. Mitä suuremmat reiät sihdeissä on, sitä enemmän makua ne tuovat.

Tässä yksi Suomen käytetyimmistä teesihdeistä: