Suljen silmät kii
ja lasken kymmeneen.
Avaan ne hymyillen,
oot siinä edelleen.
Me ollaan hiljaa,
niin vaiti vierekkäin,
tunnen sun hiukses.
Lepäät kuin lapsi sylissäin.
En sano mitään,
en herättää sua saa.
Niin hiljaa silitän sua rakas,
sua nukkuvaa.
Pieni toivo sydämessäin,
että voisin rakastaa
sua, pelkäämättä että
tahdot parempaa.
Löysin tuon omista arkistoista.. Oon kirjottanu kai peruskouluaikoina, ainaki tyyli viittais siihe.
Pelottavaa, miten oon voinu kirjottaa tuon kauan aikaa sitten, ja miten se sopii vasta nyt täydellisesti kaikkeen.. (17.1.08)