Kissa haettiin eilen illalla tärisevänä pähkinälaatikossa. Automatkan silittelin pientä, se työnsi pään mun kämmenen alle ja painautu tiiviisti mun kättä vasten. Reppana :') Kattelin vaa toista et uskomattoman kaunis tyttökissa!
Illalla Kerttu vietti varmaa ensimmäiset puol tuntia sohvan alla, kunnes keinottelin sen sieltä pois ja näytin sen oman kiipeilypuun. Seuraavat puol tuntia meniki sit kiipeilypuun kopissa piilossa. :) Annoin sit pienelle iltapalaa ja sehän virkisty. Rupes jo ihan tutkimaan kämppää, nuuhki tuolinjalat ym.
Mentiin Olavin kans nukkumaa ja annettiin kissan sit tehä mitä tykkäs.
Ei aikaakaa ni kisu hyppäs siihe mun viereen, ja välillä ku raotin silmiä ni kahen sentin päässä mun silmistä katto kaks pyöreetä isoa tummaa silmää takas. :D Siinä se sit kai nukku suurimman osan yöstä.
Nyt se on taas sohvan alla ollu vaikka kuinka kauan, suuttu ku laitoin kaulapannan. Mut ihme kyllä ei oo yrittäny ottaa pois. :)
Onneks on koko pitkä päivä aikaa taas tutustua uuteen perheenjäseneen. :)