IRC-Galleria

Joskus tajuaa, että valittaa pienistäki asioista ja haluais lopettaa sen heti siihen paikkaan.
Joskus tajuaa, että vois valittaa niistä isoista asioista,
mutta joskus tajuaa, ettei ennää jaksa valittaa, eikä jaksa ennää murehtia,
ku haluais vaan olla ja elää just nyt tässä
ja ottaa irti siitä vähästä mitä on.
Tehä tästä päivästä parempi ja tehä tästä viikosta paremman.
Mennä reeneihin ja reenata oikeiasti,
mennä kouluun ja opiskella kunnolla,
mennä kottiin ja olla kotona,
nähä kavereita ja hengailla niiden kanssa.

Mutta aina kun ei auta se, että oikeasti haluais.
Pitäs siirtyä sanoista tekoihin itelläki, ja alkaa vaan muuttumaan.
Helpommin sanottu ku tehty?
Jep.

Voisin myöntää, tosin useimmat jotka tätä lukee niin on päätellyki sen,
että minulla ei aina mee niin hyvin ja minä sitte kans kerron ja valitan ja vingun siitä =D
Ei aina voi mennä, ei kellään.
Minua vaan auttaa se, että saan kerrottua tai lähinnä kirjotettua paskaa pois.
Jos ärsyttää lukia, ei tarvi lukia =)
Joskus sitä paskaa tullee niskaan enemmän ku ois tarpeen,
mutta vaikeuksien kautta voi tulla sitte vähän parempiaki juttuja niskaan.
Luulisin, toivoisin ja sen semmosta.

Minussa ihmisenä on paljonki semmosia virheitä ja vääryyksiä,
mitä en ala ees selittelemään.
Mutta vihaan sitä, että tajuan asioiden tärkeyden vasta ku oon menettäny ne.
Se tuntuu pahalta, että on itte aiheuttanu kaiken.
Minä kun luonteeltani olen että sanon ja teen, ennen kuin ajattelen.

Monta kertaa näin on käynyt ja on saanu miettiä, että taasko piti möläyttää
tai että taasko piti tähän mennä mukaan.
Mutta monta kertaa oon saanu olla ilonenki niistä asioista,
että hemmetti! Meikä teki sen. Tai että kivaa, ku sai sanottua.

Mutta kerran tähän astisen elämäni aikana,
tuli todellatodella semmonen tunne, että jos vain vois ottaa ne sanat takasi.
Voi ku vois ottaa vaan ne sanat takasi,
ei ois koskaan sanonu niitä vaan ois miettiny ja tajunnu niiden merkityksen.
Ennen ku oli liian myöhästä.

Eilen heräsin ja tajusin, että on liian myöhästä.

Ne pienet asiat, mitä me sanotaan toisille,
ne pienet teot, mitä tehdään toisille,
voi yhtäkkiä olla viimeset asiat mitä me toisillemme sanotaan ja tehdään.

Vaikeinta/
on nähdä sinua katsomatta/
kulkea ohi koskettamatta/
ajatella puhumatta/
nukkua kaipaamatta/

"Meillä on aina muistot ja meillä on ne sydämessä tallessa" <3

Sinä tiät kyllä. Sinä oon aina tienny.
Kaikella hyvällä tästäki etteen päin.

<3 : Riina