Jotenkin vaan ajattelee että vielä me nähdään,
vielä joskus saan sua halata,
vielä joskus saan kertoa miten tärkeä olet mulle.
Mut ei, ei se oo mahdollista.
Koskaan ei oo tää talo ollu näin autio...
Kukaan ei sano sanaakaan....
Ei sitä vaan voi tajuta kun joku rakas ihminen viedään pois...
Monta ihmistä jää tänne maan päälle kaipaamaan
sä katselet ylhäältä enkelinä taivaassa..
Nää muistot susta ne kaikkein rakkaimmat,
mä tulen aina säilyttään, sua aina mä rakastan.
Sul on aina paikka mun sydämmes.
Mä voin kertoo itsestäni kaiken, mutta silti, sä et tiedä mitään.
Mä voin kertoo sulle minkälainen lapsuus mulla oli, ja mitä mustetahrat paperilla tuo mieleen.
Sä katsot mua silmiin, mutta et niiden taakse nää.