IRC-Galleria

Ja kun tuossa edellisessä tilityksessä ei mainittu Walesissa oleskeluni kolmea kohokohtaa niin eiköhän ne ansaitse ihan oman sivunsa. Oli todella mukava saada tänne suomalaisia vieraita ja olen kivaa, että he myös viihtyivät. Eli kiva kun kävitte Lilli ja Milla!!! Lilli jopa kahdesti! Tosiaan tuli havaittua, että taisin olla ainoita vaihtareita täällä, joka oli tullut yksin ja opiskeli omalla osastollaan yksin. Monilla oli siis jo ainakin yksi kaveri valmiina tänne tullessaan. Kaksin on huomattavasti viihtyisämpi tutustua ympäristöönsä ja tehdä uusia löytöjä ja jopa tuttavuuksia.

On myös ollut kamalan kiva saada postia kaikilta ihanilta ihmisiltä, kiva kun ette ole minua unohtaneet :D Kyllä vanhan aikanen etanaposti lämmittää täällä ollessa kummasti mieltä. Ja onneks on nykypäivänä tietokoneetkin niin on tullut yhteyttä pidettyä moniin muihinkin. En häpeä olla nörtti ja mese on ihan parasta <3 Kamala ikävä kaikkia, enkä enää ikinä lähe yksikseen näin pitkäks aikaa pois... Katotaan vaan....

...eikä ole tällä kertaa edes mikään unelmien kesä tulossa. Olen menossa elämässäni hyvään suuntaan. Siivoan hotellihuoneita ja muutan porukoille asumaan. Tällä hetkellä kuitenkin vihaan oloani täällä niin suunnattomasti, että olen suorastaan onnellinen päästessäni viettämään koko kesän Heinolassa ja onhan siellä paljon hyviä puolia. Rahaa, jota ei todellakaan ole edes, ei mene vuokraan, laskuihin tai ruokaan. Saan viettää kesän rakkaiden koirien kanssa ja laumamme on kasvanut koiranpennulla, jonka näkemistä en malta odottaa. Näin rääpäleen kerran alle viikon ikäisenä, mutta siinä vaiheessa he kaikki näyttivät samalle eikä mieleenikään tullut, että viettäisin kesän yhden kanssa saman katon alla. Heinolassa minun liikkumiseni on myös suhteellisen edistyksellistä, käytössäni lienee polkupyörä sekä auto suhteellisen vapaasti.

Olen elännyt syyskuusta lähtien eristyksessä keskellä korpea ja olen niin onnellinen päästessäni täältä pois. Minä kuulun siihen harvinaiseen ihmisryhmään, jolle vaihtovuosi oli maailman suurin pettymys. Ei minulla kyllä mitään suuria odotuksiakaan ollut, mutta oletin tämän olevan edes inhimillistä ja kokemisen arvoista. En odottanut elämäni parasta vuotta, mutta odotin, että olisin oppinut uutta, saanut hyviä kokemuksia ja tutustunut uusiin ihmisiin. En tiedä oliko vika minussa vai syyttäisinkö vain huonoa tuuria.

Kyllä minä kuitenkin yritin, ainakin aluksi. Kävin ahkerasti luennoilla, mutta pian huomasin, että kukaan ei vaivautunut olemaan tekemisissä kanssani enempää kuin oli pakko. Taisin olla porukkaan hieman liian vanha, vaikka olen itseäni pitänyt aina ikäisiäni nuorempana. Kiinnostus yksinäistä suomalais tyttöä kohtaan oli yksinkertaisesti nolla. Pinnallisesti kyllä ollaan ystäviä, mutta siihen se sitten jäikin. Koulussa tulin parhaiten juttuun muslimi tytön kanssa, mutta ystävyytemme sitten jäi siihen. Hän on kuitenkin ainoa opiskelija toverini, josta minulle jäi miellyttävä kuva.

Ainoat ystäväni täältä ovat osa kämppiksistäni. Heistä kaksi jopa uskon tapaavani tulevaisuudessa. Yhtään muuta tämänkaltaista tuttavuutta en ole täältä löytänyt. Kolme kämppistäni olivat vallan ihania, mutta niin erilaisia. Tulimme hyvin juttuun, pelasimme korttia ja kävimme jopa muutaman kerran ulkona! Vaihtovuoteni ei siis todellakaan ollut mitään juhlimista, väärä luulo! Brittiläinen pubi kulttuuri ja opiskelijoiden riehakas juomakulttuuri jäivät tyystin väliin. Kämppikseni olivat tätä tyyppiä, jotka istuivat mielellään sisällä neljän seinän sisässä ja heidän ulos saaminen yhdessä oli työtä ja tuskaa. Myöhemmin he kehtasivat valitella, että olisi pitänyt käydä enemmän ulkona. Hah, hah.

Kyllä minä kuitenkin yritin ulkonakin käydä, mutta huomasin lopulta jokaikisellä keikalla käydessäni kaljatuopin olevan paras ystäväni. Keikoilla kuitenkin kävin yksiksenikin mielelläni, mutta baareihin ja yökerhoihin menemisen yksin olisin kokenus liian säälittäväksi. Tarpeeksi kauan, kun antisosialistaa itseään, huomaa miten vaikea on edes ihmisten ilmoille lähteä.

Täällä ollessani opin myös nukkumaan huonosti. Tavallisesti olen todella hyvä uninen. En muista koskaan nukkuneeni yhtä huonosti kuin ajoittain täällä. Huonot unet johtivat, tahtomattomuuteen nousta aamuisin vuoteesta ylös. Ulkona käymättömyys, ihmisten kanssa kanssakäymättömyys ja kannettavalla istuminen johtivat pian siihen, että kiinnostukseni lopahti kaikkea kohtaan. Luennoilla käynti tuntui turhauttavalta. Labraraportit jäivät kirjoittamatta, koska en tiennyt miten ne olisi kuulunut kirjoittaa. Tietyssä vaiheessa avun kysyminenkin tuntui turhalta. Tuntui naurettavalta, että laboratoriossa kolme opettajaa juoruilivat keskenään, kun alle parikymmentä opiskelijaa koittivat tehdä kokeita, joista ainakaan minä en ymmärtänyt mitään. Sitten olisi pitänyt omalla ajallaan vääntä, joka laboratorio kerrasta oma raporttinsa itsenäisesti. Eihän siitä lopulta mitään tullut.

Ulkopuoliseksi itsensä tunteminen on ikävä tunne. Täällä en paljon muuta ole tuntenutkaan. Ensimmäisenä päivänä tänne saapuessani jo huomasin, että kukaan ei todellakaan tule toivottavaan tervetulleeksi tai tarjoamaan apuaan. Ne velvollisuudet tuli hoitaa itse. Ja kyllä minä koitin toivottaa itseni tervetulleeksi. Ilmoitin itseni englannin kurssille, mutta päädyin saksalaisten business opiskelijoiden sekaan. Keväällä onneksi ryhmät vaihtuivat ja pääsin avomielisempää ryhmään, jossa tutustuin miellyttäviin ihmisiin.

Voisin tähän väliin iskeä faktoja elämästäni Glamorganista, jos tätä joku tietämätön eksyy lukemaan. Olen aina pitänyt Cardiffista ja Wales on kiehtonut minua, joten olin aivan innoissani kouluni tarjoamasta vaihto mahdollisuudesta Glamorganin yliopistossa euroopan nuorimman pääkaupungin kupeessa. Itseasiassa kampukselta on vain parinkymmenen minuutin junamatka Cardiffiin, mutta se ei paljon ilahduta, jos halajaa yöelämään tutustua. Taksihinnat ovat minunkaltaisen opiskelijan budjettiin naurettavia. Itse kampus sijaitsee kyläpahasen kupeessa, jossa parasta on kiinalainen kauppa, josta saa suhteellisen edullista tofua. Kunnon supermarkettiin joutui sitte kulkemaan kerran viikossa kulkevalla bussilla. Pubeja tietysti löytyy niinkuin joka nurkasta tässä valtiossa, mutta siihen ne viihdykkeet sitten loppuivat.

Rikoskemian opinnot ovat osittain olleet mielenkiintoisia, mutta brittiläinen yliopisto tyyli ei minulle istu. Täällä hypätään perusasioiden ylityystin, koska täkäläiset opiskelijat käyvät lukiossa vain muutaman aineen, joita heidän oletetaan jatkavan yliopistossa. Kemian tunnit olivat suureksi osaksi hepreaa ihan vain kielellistenkin ristiriitojen vuoksi. Matematiikan kurssilla sen sijaan hämmästelin, miten opiskelutoverini ovat ylipäätään päässeet sisälle koko yliopistoon.

Välillä täällä ollessa on masentanut ja pahasti. Kaksi kertaa olen harkinnut luovuttamista todenteolla, mutta molemmilla kerroilla olin yksinkertaisesti liian väsynyt luovuttamaan. Tyhmänä sitä ajatteli, että kyllä se siitä sitten joulun jälkeen. Seuraavan kerran ajatteli, että ei sitä sitten ole enää paljon jäljellä. Luovuttaminen tuntui yksinkertaisesti aiheuttavat liikaa säätöä ja olin jo kyllästynyt säätämään asioiden kuntoon saamikseksi täällä päässä.

Ympäri vuotta olen onneksi saanut vahvistusta, että ei se vika pelkästään minussa ole ollut. Britannia ei ole vaihtari ystävällisin valtio ja monet britit myöntävät itsekin yleisen ilmapiirin, joka on vähäinen kiinnostus ulkomaalaisia kohtaan. Britit ovat myös kielellisesti varsin laiskoja, koska olettavat kaikkien puhuvat englantia. Rasistinen ilmapiiri täällä on myös selkeästi havaittavissa. Suomalaiset ovat yksinkertaisesti liian naiveja olemaan rasistisia, tiettyjä ääriryhmiä lukuunottamatta. Täällä rasistisen ilmapiirin huomaa selkeiten kiinalaisia ja tummaihoisia kohtaan. Ensimmäiset ovat yleinen vitsi käytöstapojensa ja "huonon" englantinsa suhteen. Jälkimmäiset ovat taas eristäytyneet liiankin selkeästi omiin ryhmiinsä. Muistan rehellisesti järkyttyneeni, kun italialainen kämppikseni haukkui tätä kampusta ghetoksi, koska kiinalaiset ja tummaihoiset ovat vallanneet tämän. Rasistisuus ei siis rajoitu pelkästään britteihin. Välillä sitä pelkää itsekin ajautuvansa rasistiksi. No itse olen rasistinen tasapuolisesti kaikkia kohtaan.

Se täytyy myös tunnustaa, että suomalaisia ja Suomea on oppinut monin tavoin arvostamaan. Suorasukaisuus ja rehellisyys ovat piirteitä ihmisissä, joita ikävöin. Pinnallinen kohteliaisuus on joskus pahempaa kuin rehellinen epäkohteliaisuus.

Ilman tätä vuotta olisi kuitenkin jäänyt varmasti yksi parhaista pääsiäislomistani kokematta. Reilaaminen parhaiden ystävieni 50 -vuotis juhliin oli loistava idea ja erittäin avartava että positiivinen kokemus. Vierailuni Hannen vaihtari elämässä Belgiassa ja Sassun vastaavassa Saksassa olivat molemmat aivan mahtavia, kiitos vaan emännille. Samalla tosiaan sain vahvistusta, että ei tämä fiaskomainen vaihtarivuoteni taaskaan ole ihan minusta kiinni. Molempien kokemuksen alusta lähtien poikkesivat rajusti omistani ja mietin, että useaan otteeseen mikä minut sai jälleen muuttamaan tälle hullulle saarelle. Paluumatkalla tutustuin myös Amsterdamiin, josta jäi vielä paljon näkemättä. Amsterdamissa vietin turisteilu aikaa kahden jenkin kanssa, joista toisen tapasin Saksassa. On se hassua, miten toisaalla ystävystyy vartissa ja toisaalla ei löydä samalla altopituudella olevia ihmisiä seitmässä kuukaudessa. Hanna toimi myös loistava oppaana ja Trinaa oli iloa nähdä. On se kiva kun on suomalaistuttuja levittäytynyt ympäri maailmaa.

HUPS. Tulipas kirjotettua tilitys, mun siis piti tehä tommonen kesä jee jee juttu, kun oon oikeesti niin talvi ihminen!!! No jätetään tää tilitys nyt tänne, mutta lopetetaan ajoissa :D

on maailman ikävin asia. Ahdistaa, pelottaa, tärisyttää, hikoiluttaa. Kolmeen asti yökerhossa, aamulla töihin. Ihanaa. Ja se krapula isti nyt. TAHTOO KOTIIN. Lähden kotiin. MUTTA OLI HEMMETIN HIENOT FESTIVAALIT, vaikka olenkin ihan POIKKI.

Mä oon toimistotäti. Siistii. Mulla on unelmien kesä. Istun ihanat aurinkoiset päivät maanantaista perjantaihin tietokoneen ääressä pääsääntöisesti kahdeksasta varttia yli neljään. Millan inspiroimana päätin uhrata muutaman minuutin kallis arvoisesta työajastani tähän ihqkaltsun päiväkirjaan, koska tahdon julistaa koko maailmalla kuinka ihana kesä minulla onkaan!

Mä oon siis nyt ollut töissä kaks viikkoa, sitä ennen vietin kaks viikkoa lomaa, jota ennen raadoin taimitarhalla. Teen silloin tällöin tarjoilu/baarikeikkoja ja kerään tippejä. Päätin etten tänä kesänä kärsi köyhyyttä. Tein siis viisaan sijoituksen ja hankin luottokortin. Se on toiminut erinomaisesti. Työhön palatakseni, oon siis jonkin sortin toimittaja, Porin kaupungin vapaa-aika viraston palkkaama Nuori Pori 2007 -projektin toinen tekijä. Olen myös kesäkolumnistina Satakunnankansassa.

Kesän pääasia ei kuitenkaan ole työt, vaan festarit ja juhliminen. Uiminen on myös kivaa, vaikka en osaa uida, mutta ei se haittaa ketään, mua ainakaan. Yyteristä on muodostumassa mun uusi suosikkimesta. En oo ennen ajatellut, että voisin ihastua mereen, mutta kyllä vaan. Aallot on parasta.

Festarikesäni alkoi mukavasti Harjavalla Metalliauringolla. Seuraavalla viikolla oli Raumalla Klustermukset, välissä vähän töitä ja Juhannusjuhlat vietin perinteisesti Korialla. Kujakollissa tuli tietysti vierailtua. Karaoke jäi vähän köyhäksi. Terhi ja Suski vetivät Pelleä yhden biisin. Metalliaurinko meni muistaakseni suuremmitta kommelluksitta, Pikku-Terhi toimi kärsivällisesti kuskina ja aurinko paahtoi. Klustermuksilla kommelluksilta ei sitten vältytty, Kiitos Makke-pullon. Se pelasti, kuten aina. Reppu jäi narikkaan ja muisti meni. No ei siellä repussa ollut, kuin kotiavaimet ja kyseinen baari aukesi seuraavan kerran tiistaina. Pääasia oli kuitenkin herkuttelu, grillailu ja No Shame.

Varsinainen festivaaliputki alkaa ensi viikonlopulla. Thrashwaxeilla testataan vähän festarikuntoa ja opetellaan tekemään ruokaa toivonmukaan. Muutama kiva bändi olisi tarkoitus nähdä, ehkä kerron myöhemmin, jos jään tähän koukkuun. Seuraava etappi on Joensuun Ilosaarirock, siellä tarkoitus on hankkia ainakin rusketus läheisestä järvestä ja missata kaikki bändit. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Puntala-rockiin, jossa ollaan todennäköisesti hyvin humalassa ja syödään herkullista aamupalaa.

Ankkarockiin ajattelin uskaltautua ensimmäistä kertaa elämässäni ihan vaan Millencolinia katsomaan. Jossain välissä soittelee myös casualties jossain, jonne olen ilmeisesti menossa!? Työt, kun loppuu, Lontoo kutsuu. Astoriaan katsomaan City Invasioniin kaikkea huippua, camdeniin sukkataivaaseen, wether spooniin suklaakakulle ja Readingiin aiheuttamaan pahennusta sekä tervehtimään tuttuja. Tämän jälkeen elämäni on yhtä suurta mysteeriä.

Taidan palata tältä erää työntekoon, jos se taas paremmin maistuisi vielä viimeisen reilun vartin. Kiitos, kun mun kesäni kiinnostaa teitä.