taas on yksi turha viikonloppu vietetty...tai no en siitä turhasta tiedä mitään, mut tuntuu että kaikki kaatuu niskaan ja ei taas tämä pieni ihmislapsi tiedä mitä tehdä. Jos oikeasti joku voi olla ajatuksistaan näin sekaisin kuin minä niin otan osaa...sitä kun ei tiedä tällä hetkellä itkeäkö vaiko nauraa....vaiko kenties molempia yhtä aikaa....ja siitäkös se ilo sitten irtoaisi!!
Toivottavasti jossain vaiheessa tämä elämä näyttää sen valoisan puolensa eikä tarvitsisi miettiä mitä tekee, ja miksi....mutta näillä eväillä eteenpäin...