Syntyi mies maasta, sulautuvasta. Syntyi nainen merestä, kuohuvasta. Elämän puun säteet häikäsivät maan ikuisen varjon viittaan. Uusi rotu oli noussut, tullut ja tuominnuttu. Sai tämä ihminen, ahneuden ja älykkyyden. Saivat he mahdollisuuden lisääntyä, saivat eläimet ruuakseen ja mielikuvituksen kaikkeen.
Mutta mihin ? Mihin tämä kaikki suotiin ?
Elämän kiertokulku sulkeutuu jälleen...
Uusinta miljoonien valovuosien päässä, nyt.
Ihminen on kuin maapallo, kuin orava tai puu. Ihminen on vain asia siinä missä muutkin. Maapallo syntyi, kasvoi, elää ja tuhoutuu ilman päämääriä. Puu syntyy, kasvaa, elää ja kuolee ilman mitään. Ihminen kuvittelee enemmän, mutta tietää että syntyi, on kasvamassa, elää ja tulee kuolemaan.
Kaikki kaunis tuhoutuu
Ja syntyy, universumit ja planeetat siirtyvät.
Me olemme planeetan taajuuksien johtajat.
Mistä syystä ?