IRC-Galleria

Rakas äiti muorini pelasi meidän nuorten kanssa aattona Suomirokkia Trivia- DVDpeliä... Ja loisti taas ihanilla kommenteilla =)

Äiti: Ei se voi mikään Olavi Virta olla?!?

(Kysymys kuului: Mikä 90-luvun punkyhtye laulaa taustalla? Vastaus oli Klamydia!)

Mitä järkeä missään? Miksi yrittää?

Tipahdin... =)

"Hei, etkös sä ole se eduskuntavaaliehdokas?" hihkaisi eräs hieman päihtynyt nainen

Tänään pistettiin Vuorisen tyttö sanattomaksi ja se se vasta harvinainen ilmiö on... :P Käytiin anoppikokelaan kans Jessissä ja siellä eräs tuttu myyjä sanoi kassalla että olis kirje mulle... Odottelin jotain ketjukirjeentynkää, mutta mulle lykättiinkin lappu jossa MUA pyydettiin kunnallisvaaliehdokkaaksi!!!!!!!!! Apuva... Kyllä kiehtoisi ajatus, mutta... Apua otetaan vastaan ja mieluusti :D

Viikonpäästä mä olen pörräämässä Hesassa... Mä joka olen kiven kovaan vannonu etten sinne mene... Mutta halaun tehä jotain spesiaalia... Koski on nähty edestä ja takaa... Ja liikaa joka tapauksessa... Pitäsköhän oikeesti harkita muuttavansa Turkuun? Näh, en mä osaa siel asua... Ja tääl on kuitenki tutut ja turvalliset sekopäät joita tulis ikävä... Jam iten sitä selviäis ilman vakkaripuistokemistejä? Ei pojjaat, ehei kuuna päivänä...

Mutta Hesaan mä lähren... Ja olen kunnon turisti... :P Sikko saa hävetä silmät päästään... B-) Mutta ei kait täsä...

Jepajep... On taas hyvä miettiä hetki omia juttuja ja keskittyä siihen mikä on oleellista... Nauttia perheestä ja tutustua toisiinsa...ja tyttöön... katoin täs yks aamu peilistä omaa kuvaani ja tulin pohtineeksi että mitä mulle kuuluu... Huomasin myös etten osaa siihen vastata... Pähkäilin että jossain on vissiin vikaa...

Ja tajusin samalla, että olen kauhusta jäykkänä... Siukku ottaa ja lähtee omaa elämää elämään muualle... Se on kuitenki aina ollu meistä mä joka lähtee tuntemattomia vesiä katsastaan... Että silmät kiinni ja sinne päin.... Ny se on jo aikunen... (Anteeks vaan siukku... Mä vaan oon tämmönen nostalgisti...).

Jeejee, olenpa muuten Turus... Ja istun niin erikoisessa kuppailassa notta ei mittään järkee... =)=) Jeejee, tätä lisää :P:P

Joo-o... On tullu pähkäiltyä, että mikä on menestyvän parisuhteen avain? Onko se rakkaus? Ei se ainakaan tunnu aina riittävän... Vai eikö vaan itellä riitä poweria rakastaa lasta ja miestä yhtäaikaa...Hmm... Vai onk ose avain yhteisymmärrys? Entä jos se yhteisymmärrys ei löydy ku lapseen liittyvissä asioissa? Entäs taas sit yhteinen aika...? Sitäkään ei taida riittää ku koko perheenä... Onko itsekästä vaatia omaa aikaa toisen kanssa? vai saako yhteistä aikaa vasta eläkkeellä?

Voisipa kääntää kelloa ja herätä uudestaan... Viime yö meni päin veetä ku ei polvi antanu nukkua... Tylsämielinen jomotus oli jatkuvaa... Ja töissä meni kaikki vituiks... Mikään ei sujunu ja rivejä ei tullu vaikka kuinka juoksi... Lopetin juoksemisen. Nostakoon häpeäpaaluun, antakoon selkään, potkikoon perseellä, ei kiinnosta. Vittu.

Jos minä katoaisin, kuka alkaisi etsiä.
Jos minä löytyisin, kuka riemuitsisi.
Jos minä sammuisin, kuka löytäisi keinon sytyttää liekkini uudelleen...

Entäpä jos kaadun. Kuuleeko kukaan vaikka olisi paikalla?
Katoaisinko muihin ääniin?
Olisinko vain tuulen aiheuttama ilmavirta kasvoilla?
Vai purisinko nilkkoihin kuin pahin syyssää?

Mitäpä jos istun vaan tässä.
Istun ja olen.
Pidän käsiäni sylissä enkä liiku.
Annan itseni olla.
Ja annan muiden olla.

Mutta jospa kuitenkin huudan?
Olen täällä! Tässä istun! Näettekö?!?
Näkeekö kukaan minua? Tai kuuleeko oikeasti?