taas on vierähtänyt aika ohi silmieni ja näen jo ruohonkorsien tunkevan päätään halki kinosten jotka peittävät taloni ikkunat. On ollut pimeää jo niin kauan ja alan riutua nälässä täällä torppani vankina seuranani epävireinen kitara ja ukkeli, joka istuu olohuoneen nurkassa polttamassa piippuaan. Avaa suunsa vain tunkeakseen sinne ruokaa tai piippunsa nokisen nokan, ja kiikkuu vain yötä päivää kiikkustuolissaan.
Huone kasvit ovat kadonneet. Samoin musta kissa joka tapasi pyöriä ukkelin jaloissa. Jäljelle on jäänyt vain ilkeä torakka juustonokareineen seinien välissä, jossa se vipeltää yöstä yöhön suomatta minulle silmällistäkään unta.