Lähdin lämmöstä, haihtumattomista hymyistä, auringosta. Tulin tänne harmaaseen sateeseen ja kylmään. Siellä ei ihmiset väsyneet, ei ärtyneet. Siellä oli aurinko, meri ja musiikki.
Miettikää. Täällä en tavannut yhtäkään hymyilevää ihmistä. Miks? En tiedä. Ehkä siks että me kaikki ollaan tyytymättömiä siihen mitä on. Myös mä. Mä haluan sinne takaisin, Pois täältä kylmästä, tekopyhästä mukavuudesta. Kaikkien idioottien ongelmista. Ihmisistä jotka on täynnä itseään. Myös itsestäni.