Kerran olet yksin ilman edes tietoa itsestäsi.
Alat etsiä tietoutta itsestäsi, kautta kaikkien muiden.
Hukkaat itsesi syvemmälle, et löydä enää iloa mikä vuosia sitten kupli sisälläsi.
Sitten tilanne pakottaa sinut nousemaan omaan pinnalle.
Revit itsesi ylös, lämpö alkaa palata varpaisiin, ja pian jo sydämeen.
Ilo palailee ryöppyinä, elämä maistuu taas kesältä, elämältä.
Toisen kerran olet taas siinä mistä lähdit itseäsi ylöspäin repimään.
Silti se tuo ehkä vain enemmän elämää, tai sen uudelleen kadottaa.
Ken tietää, elämä on katoavaa.