olemme airo harmaan kosken,
koski vanhan kalastajan.
lepää jalat lainehilla, loput kuistilla vesien talon.
sävel harpun vieno, hiljalleen päivää keinuttaa
kunnes painuu vetten taa, sävel pieni katoaa.
seuraa huokaus, vielä toinen.
silmät kaihosta kosteat.
eipä löy'y vuoteen sijaa, ei enää sen jakajaa.
tuopi unen yksinäinen, ketjuton jo taannoin.
enää valona tuttu kuulas.
ylhäältä alas,
piilosta pilven.
heh. makoilin tuossa iltapäivällä lattialla aatoksissa ja sitten päähän tuli nuo ensimmäiset neljä sanaa. mieleen tuli kuva muumien majakanvartijasta(tosin aihe ei ole siitä) ja sit sana toisensa perään.
äkkiä koneelle ja pientä muokkausta.
mm. silloin tällöin tulee näitä yksittäisiä lauseita/sanoja , jonka perään heti toinen, sitten kolmas jne.
spontaanin runon päätyttyä yleensä unohdan sen samantien , mut nyt päätin et alan ottamaan näitä ylös.