IRC-Galleria

Masennus ja ahdistus puoles' vuodes' kuvaan, mielialalääkkeet sai taas rakastumaan
Sul on noi pillerit vedä neki helttaan, tee takapihastasi sirkusteltta
No lanttumaakari on elämäsi sankari, sinne meni itsetunto kohta selkärankaki'
Ystäviltään salas' omaan pilvilinnaan palas', mietti vaan menneisyyttä jota ei saa takas
Elämä niin rakas, on välillä niin raskasta, missä auttava käsi, nostajasi pakas'
Pieni poika ei käsitä millään, et' sitä sanotaan elämäks', kun kaikki kuolee ympärillä

Ei kukaan luvannu et' tää ois helppoo, ei kukaan mua kanna (ei kanna)
Oon luonnostani hullu ja voin kertoo ei mua lääkkeet paranna (paranna)
Oon laulanu' tän pohjaan ja huutanu' tän vuoriin, eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly
Ei tainnu' olla mulle tarkotettu tämä luoti, taistelussa minä vastaan tuulimylly

No sanotaan vaik' Pekaks', kunnon lähiöelvis, duunistaki selvis' jos muisti hakee twelvin
Julkisis' matkusti ovel' tärisevä aave, sä elät jo viikonloppuu kaukainen haave
Elämä rakas niin raskasta kiinalaisen lääketieteen mukaan viha on peräisin maksasta
Onks se yhteiskunnan vai ihmisen luonnossa kun Pekan avunhuuto tuli Valterin muodossa
Valter ampu ylisuojelusenkelin syliin, sun pitää puhuu, onks sul kaikki hyvin
Ja syytön veri läpi lehdensivun roisku', mä syytän mediaa et' tällänenki toistuu
Kauhukuvil' mässäily antaa vaan ideoit', alkosta kossuu netist' itsemurhavideoit'
Mut' pelkoa pelätään siks' mieluumin annan; tien elämään, kun vien elämän

Sä olit onnillinen sälli
olit onnellises suhteeski
mut kaikki muuttu, sul rupes menee surkeesti
muijas jätti, ja murheit alko piisaa
jäbäl meni fiilis elämään ja aloit hiisaa
sä elit tupakal, et pystyny ees syömää
ja pari kuukaut myöhemmi sun broidis kuoli syöpää
se veti maahan sut, etäännyit sun frendeistä
ja joka iltapäivä aloit vetää perseitä
sä muutuit täysin, näin ettet ollu kunnossa
olit onneton ja hait onnee pullosta
enkä nähnyt sua sen jälkee, kun sanoit mulle kännis et:
mitä elämäl teen
se pisti jäihin, en tienny miten vastaa
ku jäbä oli saanu kestää iha liikaa paskaa
sä lähit pois, sun oli tavallaa vaa pakko
sä oot yks niist nuorist jotka kohtalo tappo

nää on niit sanoi mitä ei kukaa meist käsitä
ei kukaa pysty tajuumaan miten ne valuu käsistä
miten nää päivät on harmaampii ku pitäisi
näist ei kukaa haluu puhuu, mutten pysty pitää sisäl
nää on niit sanoi mitä ei kukaa meist käsitä
ei kukaa pysty tajuumaan miten ne valuu käsistä
pyyhi sun kyyneleesi, ja puhu mulle avoimesti
avaa sun tunteesi, mä rakastan sua ikuisesti.

Tiedätkö miltä tuntuu odottaa yksinäisyydessä?
Tiedätkö miltä tuntuu tajuta ettei kukaan välitä?
Tiedätkö miltä tuntuu ikävöidä?
Tiedätkö miltä tuntuu itkeä niin paljon että henki ei kulje?
Tiedätkö miltä tuntuu kun ajattelee että kaikki on ohi?
Tiedätkö miltä tuntuu kun menettää jotain tärkeää?
Tiedätkö miltä tuntuu kun ei enää oikeasti jaksa?
Tiedätkö miltä tuntuu jäädä ryhmän ulkopuolelle?
Tiedätkö miltä tuntuu olla aina yksin?

Sä olit mun ainut ystävä
Kun oltiin ne kesät yhdessä
Sä olit mun kissanainen
Et tahtonut olla niin kuin muut
Ei sulle kelvannut taivaan tähdet ja kuu
Sä olit niin erilainen

Olen kaivannut sinua Kyllikki
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja mua juopporentuksi pystybaarissa solvataan

Sä karkasit salaa kaupunkiin
Et vastannut enää kirjeisiin
Sä löysit kai jonkun toisen
Mä myös jotenkin tänne ajauduin
Ja lehdistä kaiken sinusta luin
Enää luotani päästäis suo en

Olen kaivannut sinua Kyllikki
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja mua joupporentuksi pystybaarissa solvataan

Sä olit mun ainut ystävä
Kun oltiin me kesät yhdessä
Enää luotani päästäis suo pois en

Olen kaivannut sinua Kyllikki
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja muo juopporentuksi pystybaarissa solvataan

Olen kaivannutsinua kyllikki
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja muo juopporentuksi pystybaarissa solvataan