Hautajaiset
mummon vanhin sisko kuoli. tänään oli hautajaiset.. hirveintä oli nähä oman mummon itkevän.
omaisten suru on niiiin suuri!
jotkut sanoo että ovat valmiita kuolemaan vasta kun ovat omat lapsensa haudanneet, että sitten on aika mennä. mietin asiaa.. olin samaa mieltä. omia lapsia rakastaa eniten ja haluaa vain heidän parastaan. ja kun on nähnyt että heidän elämänsä on mennyt hyvin niin sitten voisi itsekin levätä.
Tänään kuitenkin tulin toisiin aatoksiin.. jos tulevat lapseni eivät kokisi syvää surua luulen että he eivät kestäisi kaikkea sitä muuta mitä elämä tullessaan tuo. mutta toisaalta..kaks piippunen juttu.
Nämä hautajaiset olivat mummolleni jo neljännet kahden vuoden sisällä. kaikki haudatut hänen sisaruksiaan.
myös minulle nämä olivat neljännet hautajaiset. ensin pappani, sitten kaveri ja kaksi viimeisintä mummoni siskot.
Suru kovettaa ihmisen. ei halua päästää irti. koskaan.