IRC-Galleria

Revelationettes

Helvetti taisi juuri jäätyä, sillä aloitimme Mirjamin kanssa blogin. Omia syviä tuntojani täällä ei kuitenkaan tulla näkemään, sillä kyseessä on enemmän vaatesuunnittelijan työhön ja elämään keskittyvää settiä. Ajatuksia ja mietteitä luovuudesta, inspiraatiosta, kuvia ja kurkistuksia mitä kaikkea on työn alla. Saa nähdä, mitä kaikkea tästä vielä kehkeytyy!

Tuntuu niin kummalta katsoa itseään aina ruudulta.

Tämä on siis vuodelta kivi ja keppi, olin vielä Belle Modestella, ja vuosi taisi olla 2009. Regina Raskin "Täydellinen nainen" -ohjelmassa tutustuttiin mittatilauskorsetteihin ja selitän rouvalle korsettien saloja Hämeenlinnan työhuoneellamme. Mirjam pujottelee taustalla Design forumin Luksus -näyttelyyn menossa olevaan korsettiin luita ja muusamme Pia poseeraa hienosti allekirjoittaneen Eleanor -pukukokonaisuudessa. :)

Hurja nähdä myös miten on itse muuttunut tuon jälkeen. :D

http://www.revelations.fi/

Ah, saimme firman nettisivut auki. Olen ihan hävyttömän tyytyväinen. :) Suurkiitokset Siiselille koodauksista! En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman sinua! <3

Jotenkin tuon mukana nyt helpottaa tietyt jutut ihan hirveästi ja voi keskittyä taas johonkin järkevämpään kuin pään hakkaamiseen pöytään.

Siihen helpotti myös sekin, että kävin eilen kampaajalla. Platinablondin ajat ovat olleet jo hetken ohi, mutta väri muuttui jälleen. Tällä kertaa peilistä katsoo aika jännänsävyinen tuhkanvaalea (harmaa) pää. Tyksin tästä aikamoisen paljon. Ehkä olen sitten joskus eläkkeellä pinkki tai kirkkaan sininen, kun nyt nuo harmaasävyt viehättää niin paljon. :P

Hienolla kliseellä lähtee. Tällä kertaa tuo on kirjaimellisesti totta. Pitkällisen harkinnan jälkeen repäisin elämäni kertaheitolla uusiksi, irtisanoin itseni Belle Modestelta, irrotin kaikki siteeni siihen firmaan ja lähdin yksikseni tarpomaan eteenpäin. Kummasti oma fiilis on helpottunut sen jälkeen, elämässä on paljon enemmän kivoja asioita ja hymy pysynyt paremmin huulilla. Moni on kysellyt, mitä meinaan puuhata Belle Modesten jälkeen ja on ehkä helpompi kertoa asiasta näin kuin selittää jokaiselle yksitellen.

Ihan alkuun en oikein tiennyt, mitä tekisin, mutta sitten asia kristallisoitui vähän vahingossa, muutaman mutkan kautta ja tadaa, uusi elämäni sai raamit. Hää- ja juhlapukuala on aina ollut se juttu, josta olen saanut eniten irti ja sitä puolta olenkin lähinnä pyörittänyt viimeiset vuodet. Samoin alan kontakteja on pienen armeijan verran pitkin poikin maailmaa. Lähdin nuuskimaan asiaa eteenpäin, selvittelemään josko sittenkin jatkaisin yrittämisen oravanpyörää.

Tässä alkaa vähitellen epäillä kohtaloa, koska kaikki on loksahdellut kohdilleen niin helposti, niin sujuvasti, että hieman jo hirvittää. Pankinjohtaja totesi, että olen vähän erikoistapaus, koska olen jo sen verran tunnettu ja vakiintunut suunnittelija, että hän lähtee mukaan teen melkein mitä hyvänsä. Öh? Minä tunnettu ja vakiintunut suunnittelija? Riiiight. En osaa ajatella itseäni sellaisena, mutta kyllähän se kieltämättä hivelee itsetuntoa. Onhan sitä kuitenkin ollut alalla jo aikamoisen monta vuotta. Tämän lisäksi sain vielä kuulla parilta muulta taholta, ettei ole vuosiin nähnyt niin hyvin kirjoitettua liiketoimintasuunnitelmaa tai niin toimivia laskelmia.

Tämä kaikki on johtanut siihen, että olen vain juossut pää kolmantena jalkana, toinen käsi kännykällä, toinen käsi läppärissä kiinni ja järjestellyt asioita kuin hourupää. Se näyttäisi kohta kääntyvän voiton puolelle ja tämän kuun loppupuolella avataan Hämeenlinnaan uusi työpaikkani. Tällä kertaa en ajatellut polttaa itseäni loppuun pelkällä mittatilaustyöllä, joten 70% tuotteista on tarkkaan valittuja merkkipukuja ja loput sitten omaa mallistoa ja uniikkipukuja.

http://www.revelations.fi/ - Tätä se nyt sitten on. Morsius- ja juhlapukujen erikoisliike astetta rokimmalla asenteella. :) (Tosin sivut ovat vielä pahasti työn alla, että siellä on vain pelkkä teaser.)

Täältä sen sijaan löytyy vähän enemmän ja jos on kiinnostunut voittamaan vaikka ilmaisliput häämessuille tai seuraamaan, mitä kaikkea mielenkiintoista tässä kehittyykin, kannattaa painaa "tykkää". ;)

Amberian Dawn plämäytti kolmannen levynsä kehiin ja sitä mukaa tuli myös videon kuvaukset. Heidin pukuhan on siis jälleen Belle Modestelta Saara Lehtosen käsialaa. Harmi kyllä, että värit ovat niin tummat. Puku on oikeasti murrettua petrolinsinistä ja korsetin etuosaa koristavat kaksi vähän erikokoista mustahopeista rataspyörää. No, ehkä promokuvissa sitten. ;)

Parin vuoden haaveilun ja ikuisten takaiskujen vuoksi jäänyt haave on nyt toteutumassa. Sain vihdoin ja viimein kurssipaikan Vanajaopistosta Japanin kielen alkeisiin. Täytyy vaan toivoa, että Antti ei ota meikäläistä ihan kovin pahasti silmätikuksi. :P

Vaihtelu virkistää ja sen huomasi taas viikonloppuna, kun piti vetää remonttihaalarit niskaan ja ruvettava hommiin. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että rakastan nikkarointia ja remonttihommia yleensäkin. Seinän maalaaminen on yksi parhaita juttuja, joita tiedän. Sitä kun on arkena normaalisti niin toisenlaisissa hommissa kiinni, pyörittää kaavoja ja kankaita, niin tällaiset äijäilyjutut ovat todella mukavaa vastapainoa. Terapeuttista, sanoisin.

Operaationa oli siis aloittaa Belle Modesten uuden liiketilan kunnostaminen kämäisestä antikvariaatista desingvaateliikkeeksi. Tila on ollut 60 vuotta aikalailla sellaisenaan, joten voi kuvitella, että hommaa riittää, eikä tätä tosiaan yhdellä istumalla valmiiksi saada. Avajaiset pidetään näillä näkymin heinä-elokuun vaihteessa.

Aloitimme siis ihan sillä, että purettiin viimeiset hyllyt ja kiikutettiin ne takahuoneeseen säilöön. (heh, meillä on melkein 50 neliöinen maakellari ja takahuoneessa sellainen pieni perunakellari!) Seinät olivat kertakaikkisen hirveät ja lattia ihan pelkkää betonia. Käytännössä räkäinen luukku. Mari-Pilvi ja First Crushin Mari olivat käyneet siivoamassa suurimmat liat jo alkuviikossa, joten neljän hengen tehopartiomme (allekirjoittanut, Murdoch, Genrewearin Sera ja Celestinus) pääsi saman tien hommiin.

Täytyy samantien hehkuttaa meitä vähän. Sekä perjantaina ja lauantaina lopeteltiin vasta puolenyön tuolla puolella, joten hommia tosiaan paiskittiin olan takaa. Tuloksena oli tupakan ja ajan inhottavan kellertävien seinien ja katon peittäminen pohjamaalilla ja lauantaina seinille saatiin varsinaista väriäkin ensimmäinen kerros. Maalia sai myös ovi, patterit, yksi hyllykkö ja ehdin aloitella ja vessan takaseinää. Näyteikkunarakenteita tuli myös laiteltua ja purettua yksi kokonaisen seinä pois. Myös karmeaksi pinttynyt pönttö saatiin hohkaamaan valkoista.

Hommahan ei tähän lopu. Vielä pitäisi rakentaa näyteikkunarakenteet loppuun ja maalata ne. Uusi väliseinä ja sovituskoppi pitää rakentaa, seinään saada seinärekkijärjestelmät kiinni, muuttaa koko tilan valaistus ja vetää uudet sähköjohdot ja asentaa laminaatti betonin päälle. Yksi kovimmista jutuista on vessan rakentaminen. Jeps. Pönttö, check. Lavuaari... eh, pakko vaihtaa. Juttu on vaan se, ettei vessassa ole ollenkaan seiniä, eikä ovea. Nekin täytyy jostain taikoa - kattokin olisi ihan jees.

Juhannuksen jälkeen mennään vetämään seiniin vielä yhdet maalipinnat. Lisää raporttia ja ehkä jokunen kuvakin sen jälkeen. Aikaansaanut ja tyytyväinen, sekä hyvin maalitahrainen tyyppi. :D

Viikonloppuna pitäisi taas raahata luunsa Lahteen ja ryhmittyä Belle Modesten myyntipöydän taakse Desuconissa. Oma operaationsa sinänsä kasata liikkeeltä kaikki viuhkat, päivänvarjot, soljet, tyllihameet ja ties mitkä ja saada ne järkevästi taas pöydälle esiin. Maanantaina voi olla aikamoisen kuollut olo...

Ennakkomainontana sanottakoon, että saatiin Johanna Pohjanmiehen Korsetti!- kirjanen myös myyntiin, ja varsin kattava kaavoitus- ja ompeluopas lähtee 26 eurolla kotiin! Koko on A4 ja sivuja 38. Jos joku muuten haluaa tukiluita tms. niistä kannattaa laittaa viestiä, koska muuten ne jäävät tilanpuutteen takia liikkeelle.

Mielellään näkisi livenäkin kaikkia niitä tyyppejä, joiden kanssa on vaihdellut mielipiteitä ja ajatuksia pelkästään netin puolella. Saa tulla moikkaamaan myyntipöytäsaliin!

Bakaconin cosplaykisan tuomarointi on saanut aika paljon kritiikkiä osakseen ja on sanottava, että ei se herkkua ollut tuomareillekaan. Takana oli pitkä päivä ja kaikki olivat varmasti uuvuksissa. Sattuneesta syystä hymykään ei jaksanut oikein pysyä naamalla, kun pyrki vain keskittymään ja pysymään hereillä vielä jonkin aikaa. Pahoittelut siis kaikille kisaajille, jos tuomaristo pintapuolisesti vaikutti tylyltä - kaikki olivat vain kuolemanväsyneitä. PikminLink totesikin yhdessä välissä, että hänen on vaikea pysyä hereillä, eikä hän jaksa oikein keskittyä. Mikäli kisaajissa on vielä niitä, jotka kaipaavat palautetta ja rakentavaa kritiikkiä puvuistaan näin jälkikäteen, ottakaa vain rohkeasti yhteyttä. Itseni kohdalla tuli todettua, ettei kannata ottaa samalle päivälle muuta ohjelmaa järjestettäväksi, sillä jo pelkkä tuomarointi imee mehut aivan totaalisesti.

Mitä itse tuomaroinnin kestoon tulee, se vie sen ajan, jonka se vie. Piste. Toki, jos ihmiset haluavat vain kisoja, joissa pukua katsotaan pari sekuntia ja päätös riivitään kasaan muutamassa minuutissa, kuten vaikka viimekesän animeconin kisan kanssa kävi, se on toinen asia. Inhoan aivan kuollakseni sitä, kun vänkäri kärisee vieressä, että päättäkää jo, väliaikaohjelma loppui jo ja pitää saada päätös pian, pian, PIAN! Mieluummin pukua katsoo kunnolla joka kantilta, juttelee kisaajan kanssa siitä, miten puku on rakennettu ja millaisia salaisuuksia se kätkee sisäänsä - samalla myös varmistuu siitä, että se on omaa tuotantoa. Hall Cosplayssa hahmon luonne ja käyttäytyminen on aika hankala tuoda esiin, mutta yksilötuomarointi antaa siihen edes hieman tilaa; kisaaja voi liikkua, käyttää pukua ja ottaa poseerauksia hahmon hengen mukaisesti, vaikka tuomarit kyselisivät mitä hyvänsä.

Silloin kun kisaajat käyvät tuomarien edessä arvioitavana, siitä harvoin selviää aivan parissa minuutissa. Toki tämänkertainen aikataulu pissi, ja tilanne oli kenkku kaikille. Jos tuomarointia olisi hieman aikaistanut, tai vaikka porrastanut sen pariin eri ajankohtaan, kaikilla olisi ollut mukavampaa, eikä olisi tarvinnut odotella tuskaisen kauan hankalissa puvuissa. Jokainen kisaaja on mielestäni oikeutettu kunnon tuomarointiin ja myös palautteeseen puvustaan. Miten muutenkaan sitä voisi jatkossa parantaa tai tietää, miten voisi tehdä toisin? Ja tietenkin mikä on ollut hyvää ja missä onnistunut?

Kolmekymmentä kisaajaa oli liikaa Hall Cosplayssa, se huomattiin kantapään kautta, mutta eiköhän ensi kerraksi kaikki ovat viisastuneet sen verran, että varmaankin 15-20 kisaajaa olisi sopiva määrä. Hall cosplay on konseptina mielenkiintoinen, eikä sitä missään nimessä kannata hylätä, mutta se vaatii vielä paljon työtä sujuakseen juohevammin kaikkien kannalta.

Ongelmana on edelleen lähdekuvat. Nyt yksi agenteista kaivoi netistä referenssikuvat, joista kaikki eivät välttämättä olleet ihan niitä, mitä kisaajat olivat käyttäneet. Kuinka tätä voisi sitten parantaa? Yksi vaihtoehto voisi olla se, että jos edes epäilee pääsevänsä kisaan, kuljettaisi lähdekuvat mukanaan joko paperilla tai tikulla. Tätä ei kyllä voi odottaa kaikilta, osa nytkin kisassa olleista ei osannut arvata siihen joutuvansa.