Miten tää taas näin meni?
Mä olin hartaasti päättänyt keskittyä jouluun ja unohtaa ihmiset, jotka aiheuttaa vain itkua ja hammastenkiristelyä... Ja taas, kuitenkin, kaikista päätöksistä huolimatta, mä ajauduin taas ajattelemaan sitä ainoaa miestä, joka on joskus mulle jotain merkinnyt.
Pitäis pystyä unohtamaan, ne sanoo. Siitä on jo... yli puoli vuotta, ne sanoo. Ja se on ihan mun omaa syytä, että se ylipäätään onnistui satuttamaan mua. Tai siis mähän satutin itse itseäni, rakastumalla täysin sitoutumiskyvyttömään mieheen. Sellaiset miehet pitäisi pitää kaukana, mutta kuinkas siinä kävikään... Niin ne sanoo.
Mutta ei rakkaus katso pintaa syvemmälle.
Pitäis vaan unohtaa.