D.
istutaan aseman kahvilassa. min pitää lähteä kohta. ollaan juteltu pelkkää triviaa jo kaksi tuntia. puhuttu säästä ja loppumattomasta sateesta. olet kertonut kuinka sie et voi sietää kylmää. siul on paksu untuvatakki päällä sisälläkin. kierrelty aihetta joka polttaa mieltä.
sie naurat ja sin valkoset hampaat välähtää. miten kellään voi olla noin valkoset hampaat?
sitten ennen mitään ennakkovaroitusta sanot selvällä suomen kielellä:
"minä rakastan sinut."
mitä tuohon voi sanoa, muuta kuin:
"minäkin rakastan sinut."
minne, sitä en osannut sanoa, mutta jatkoin:
"se ei vaan aina riitä. tästä ei vaan tule mitään."
olin pelkuri ja jätin sut istumaan sinne, kahvilan pöytään. juoksin ulos vesisateeseen sanomatta sanaakaan, hyvästelemättä. suoraan linja-autoon, etkä sie ehi juosta min perään.
näen sut vielä vilaukselta tummenevassa illassa, vielä sitä iltaakin tummempana.
sen illan jälkeen en enää voinu vastata sin viesteihin. aluksi sie lähettelit niitä monta kertaa päivässä, mutta sitten ne harveni ja harveni, ja lopulta loppui kokonaan.
nyt mie koitan muistaa sin käden lämmön ja valkosen hymyn. koitan muistaa miksi "minä rakastan sinut" ei riittänyt.
jos mie voisin kertoa siulle, miksi tein, niinkuin tein, antaisitko anteeksi?
minäkin rakastan sinut.
-ronkelipumpulienkeli.