joskus tuntuu
että kaikki unelmat pitäisi haudata,
kaivaa niille syvä hauta, laskea ne sinne varoen,
ja peittää ne paksulla multakerroksella.
pitäisi surra niitä vähän aikaa,
rakentaa muistomerkki
"tässä lepäävät erään pienen tytön unelmat"
ja kenties viedä sinne kynttilä,
sitten yrittää unohtaa,
että niitä koskaan olikaan.
tänään vaan tuntuu siltä,
että se pieni tyttö särkee vaan sydämensä,
kerran toisensa jälkeen
yrittäessään tavoitella unelmiaan.
helpompaa olisi vain kerralla unohtaa,
surra hetken ja unohtaa.
-ronkelipumpulienkeli.