"Itkettääks sua?"
"Joo."
"No kuka täl kertaa on lähtemässä?"
"Täh?"
"No aina ku sä itket mulle nii joku on menossa jonnekki, minne sä et haluu ja sit sua pelottaa..."
"Menossa minne?"
"No kyl sä tiiät mitä mä meinaan."
"No joo, mut ei ny varsinaisesti menossa... Eikä mua pelota."
"Kyl mä hei tiiän. Sä et vaa haluu sanoo sitä ääneen, eikä sun tarviikkaa."
"Nii kai, ku sä tiiät jo kaiken valmiiks!"
"No eiks se oo vaa hyvä asia? Emmäkää iha kaikkee kestä hei."
"No mitä sä ny et kestäis?"
"No esim. sitä et sä murtuisit. Se ei oo kauheen kivaa..."
"No sori..."
"Nii mut sehä on sulle vaa hyväks... Ja se riittää mulle et sä oot ok."
"No säpä oot vähään tyytyväinen."
"Nii oonki. Hei!"
"Mitä?"
"Vai ootsä sittenki kuses johonkuhun?"
"Mitä?!"
"Okei okei. Kyl mä tiiän et ne on ne möröt siel sun kaapissa..."
"Nii joo. Nehän ne..."