IRC-Galleria

Näinpä pitkästä aikaa ihmeellistä unta...

Me olimme koko perhe... tai varmaan koko suku Talvian mökillä lomailemassa. Jimi oli ekaluokkalainen, eikä Jon esiintynyt unessa kertaakaan. Ensimmäisenä yönä Mamma oli vienyt Jimin läheiseen kouluun (en tiedä onko siellä lähistöllä oikeasti koulua), kun itse en ollut herännyt ja me veimme seuraavana aamuna Jimi yhdessä. Ihmettelin itsekseni että miten Jimi voi noin vain mennä vieraaseen kouluun, mutta totesin sitten että kun ekaluokalla ei ole niin tarkkaa opetussuunnitelmaa, yksi vieras voi hyvin oleskella siellä muutaman päivän. Mietin myös, miksi Jimin piti mennä kouluun, vaikka me olimme tulleet lomailemaan, mutta Mamma oli ehdottomasti sitä mieltä, että Jimin oli päästävä sinne.
Me kävelimme koululle pientä metsäpolkua pitkin ja kun me pääsimme pihalle, Jimi juoksi heti uusien kavereittensa luokse. Menin kohteliaana tyttönä tietysti esittelemään itseni opettajille ja kysymään että oliko nyt varmasti sopivaa, että Jimi on siellä, kun paljastui, että kaikki tunsivat minut, koska olin joskus käynyt tuota samaista koulua. Siellä oli jopa eräs nuori opettajatar, jonka kanssa olimme olleet parhaat ystävät. Muistan edelleen todella tarkasti hänen kasvonsa ja asun, johon hän oli pukeutunut.
Se oli jotenkin todella hämärää, en muistanut ollenkaan, että olisin koskaan nähnyt niitä ihmisiä ja Mamma myhäili sellaisella tavalla, että hän oli yrittänyt olla avulias ja järjestää minulle yllätyksen, mutta olin aivan ulalla. Muistan sen olleen hyvin uhkaava tilanne, vaikka tunsinkin oloni hyväksytyksi ja mukavaksi. He muistelivat vanhoja kommelluksia ja silittelivät ja paijailivat minua, kuin olisin heidän kauan kadoksissa ollut pikkutyttönsä. Kuten ilmeisesti olinkin.
Joimme kahvia kaikessa rauhassa, kun poliisiarmeija pölähti koulun pihalle. He nappasivat minut kiinni ja laittoivat rautoihin. He kertoivat, etten ollut se, jolta näytin, vaan olin irrottanut kulmahampaani ja sillä tavoin sain muut uskomaan toista. En sanonut mitään, mutta tiesin väittämän todeksi. Pelkäsin poliiseja.
Sitten tulee katkos ja yhtäkkiä olenkin ehkä kymmenen-yksitoista vuotta vanha poika ja minun ikäiseni tyttö ja ekaluokkalainen Jimi ovat seurassani. Pakenemme junaan. Otan Jimin syliini ja katson tyttöä. Tiedän, että meitä jahtaava olento voi mennä ihmisten sisälle ja hallita heitä, mutta tyttö näyttää olevan kunnossa. Sitten Jimi alkaa sätkimään ja tiedän että olento on mennyt häneen (voisi olla lainattu i am Legendistä, siitä, missä päähenkilö pitää koiraansa sylissään, kun se... no en kerro enempää jos joku ei ole katsonut;))

Sitten se loppui...

Todellisuudessa uni oli paljon monimutkaisempi, niin kuin unet nyt yleensä ovat. On vaikea yrittää selittää monimutkaisia henkilökohtaisia asioita, jotka välähdyksenä esiintyvät unissa ja hyvin hataria ja epämääräisiä muistikuvia. Muistan, että jossain kohdassa olimme kaikki kolme suolla, jota halkoi suuri valkoisilla kivilaatoilla peitetty tie, jolla seisoimme. Kaksi ihmistä muistuttavaa olentoa, mies- ja naispuolinen kertoi meille jotain olennosta, joka jahtasi meitä. Ilmeisesti kuitenkin se oli jahdannut meitä jo iät ja ajat ja tytön ja minun tehtävä oli suojella Jimiä ja että minä pystyin muuttamaan muotoani jonkun verran ja lukemaan ihmisten muistoja. Sillä tavalla minä olin muuttunut minuksi (siis täksi, joka unen ulkopuolella olen ja joka olin unen alussa). Mutta muistot sekoittuvat niin pahasti, etten enää muistanut, kumpi olin minä, poika vai nainen...

Huh, mutta sainpahan ainakin uuden idean tarinaa varten...