IRC-Galleria

Välil mietin miksen itke enää?
Miksen herää koskaan virkeen enää?
Uni on kuoleman serkku kai siks en lepää,
tää on mun elämä, siis voin sen itse elää.

Joskus tuntuu et on maailman onnekkain,
mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain.
Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta.
En voi sanoo ettei menneisyyden haamut ikin hämää,
väärät muistot ja hiljaisuus ne saa mut tikittämään.
Mut en haluu palata, jo liikaa matkaa takana,
liikaa palaneit siltoja, siit ku olin kakara.
Voin kääntää sivuu mut on vaikee olla muistamatta,
kannan mukan juttuja joitten pysty ees kuiskatakkaa....