muistan kun viimesen kerran sut näin.
mietin mikä meni pieleen,
mikset sä jaksanu taistella enää.
oltiinhan me tukena,
mä sanoin "anna sun huoles, mä kannan ne sun puolesta"
muttet uskonu ja sä riistit sun henkesi.
Ikinä en voi itselleni anteeksi antaa,
miksen sua auttanu mä paremmin,
miksen huomannu että jokin oli huonosti.
viimeisen rukouksen mä ilmoille päästän,
"suojelehtan sä mua sieltä pilvien päältä ja tuuthan mua vastaan kun sateenkaari sillalle matkani päättyy.."