IRC-Galleria

Nyt ei muuten ole enää tasaista.

Aika hurjaa on elämä näinä päivinä, ei voi pieni Riitu nyt muuta kuin ihmetellä maailmanmenoa.

Tänään tiistaina en tiedä lainkaan alkaako minulla talviloma ensi maanantaina vai olenko töissä.
Tänään tiistaina en tiedä lainkaan onko minulla edes neljän viikon päästä tiistaina lainkaan työpaikkaa jonne palata - mikäli sattuisin lomalle pääsemään.

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Elämän vaakakupit pysyvät aika mukavasti tasapainossa juuri nyt. Alan viimein uskoa todeksi että hyviäkin asioita voi ihmiselle ehkä tapahtua.

Viime yönä heräsin yksin kotonani, omasta vuoteestani. Aivan sängyn laidalta. Havahduin unestani siihen että yritän tavoitella toiselta laidalta lämmintä vieruskaveria. Sen sijaan käteni koskettikin vain tyhjää, viileää lakanaa. Tuntui hyvältä huomata, millaista on ikävä silloin kun se ei olekaan lohdutonta. Taidan todellakin tehdä elämääni tilaa Ihmiselle. Sekä abstraktilla että konkreettisella tasolla.

Ja se tuntuu hyvältä se.

Tänään tiistaina tiedän, että ensi yönä vierelläni on lämmin vartalo ja ympärilläni hellät kädet.

(Suo mun pitää tää onni.)