kastepisaran henkäyksenä henki vetistyy.
toivon sateet siirtyvät suurempiin sieluihin.
seisomalla sateessa tunteen palo ei sammu.
tuulisit minut tyhjäksi.
**
et ehkä ollut täydellinen
kun annoit minun päästää sinut pois
ja annoit viedä muistot mukanasi
yhä edelleen kaipaan
halaamistasi ja
läsnäoloa,
vierelläsi olemista ja
käsi kädessä kulkemista
kylminkin tuuli kiersi meidät
mutta yksin kulkiessa se saa
kyynelet valumaan
hävisin ottelun muita vastaan
ja kadun raskaasti
että sitä ottelua ei käyty
**
Tyhjät säkeet,
hauraat sanat
mutta täydet rivit
kertovat tarinamme
valkoisina kuin valhe.
Valhe punaisilla kavioilla
juoksee peilisaliin,
vääntyy jä kääntyy,
kunnes sitä ei voi tunnistaa
siksi mikä se alussa oli.
Se me olemme,
eikä kukaan muistele motiiveja.
**