Niin tuli aamu ja hiljalleen,
saapui noutaja pinnalle maan.
Otti kädestä mummoni väsyneen,
ylös johdatti hiljalleen.
Ei itkeä saa vaan muistetaan,
kipu jäänyt on pinnalle maan.
Nyt muistoaan sydämmissäin vaalitaan,
hän rauhassa nukkua saa.