Trilogia - Routamaa
Kauas mopot karkaa
Mollikansan karmaa
Se puskee ku darra
Läpi betonin harmaan
siis ei helvetti sentään
Ei oo helppoo kellään
Älä käännä selkää
Se voi tehdä sust selvää
Ku ei tiiä sit siitkään
Miten Fortuna kiittää
Miten halla satoo niittää
Eikä sekään sit riitä
Ku se vouti se jaksaa
Haista paska ja maksa
Paistasko tänää aurinko?
Tuskinpa jaksaa
Ku ei taidot riitä
Mee alkon kautta sossuun
Korkkaa se kossu
Anna muijalles tossuu
Korkkaa sit toinen
Siithän se tykkäis
Mitä jos sit hyppäis
Taksiin ja kas niin
Kohti myskin hajua
Ei voi kukaan tajua
Hanki karmakrapula
Dokaa ne massit, gou
Pokaa se chicksi, hou
Mokaa se kortsu, jou
Siitä sit muksu, nou
refrein:
Kylmä on routamaa,
Jossa onnee jahdataan
Mut se ei saa mua taipumaan
Kylmä on routamaa
Päivä vaan kerrallaan
Karmakaan ei saa mua taipumaan
Just, just just, just
Just, nyt se meni rikki, saatana
Eikä sitä tietenkään voi korjata
Voi voi, kevättä kohti
Niin sitä pohtii, et missä kohtaa musta loppu puhti
Ja miks mä aina valitsen väärän jonon
Ja miks ton denan piti tulla istuu just tohon
On se vaan jännää ku aina sataa räntää
Pitäis mennä salille, mut taidan lähtee kännää
Ei taas, mites tässä nyt näin kävi
Kato näät sä?
Sinne minne me ollaan menossa ei pääse täältä
Vaikka näkisit kuinka paljon vaivaa sen eteen
Niin kaikki mikä voi mennä pieleen niin menee
Anna mä arvaan tää on karmaa varmaa
Ehk tän tajuis sit ku on vanha ja harmaa
Ois varmaan pitänyt syödä ne vihannekset
Ja jättää veks se biisi, missä on ne kivekset
refrein
Kylmässä se kossulla kasvaa
Harmaaseen kiveen päätänsä hakkaa
Läpi roudan, läpi jäisen maan
Kulkee mies kohti kohtaloaan
Ja vaikka vaikee on täällä hymyillä
Se ei saa mua lannistumaan
Mul on tahtoo niin kuin häjyillä
Ei pohjoinen tuuli mua kaatumaan saa
refrein (2x)