IRC-Galleria

Tipattomuus päättynyt. Lukuisia kertoja.

Tässä sitä ollaan nyt viimeisen kuukauden vaahdottu tästä tulevasta/alkavasta tipattomuudesta. Tässä tätä tipattomuutta vietettäessä olen oppinut itsestäni täysin uusia piirteitä. Ennen sitä osti aina niitä Karhun tarjouksia. Nykyään ei enää tarjoukset kiinnosta. Tölkit on nimittäin niin harvoin tarjouksessa. Oli aivan pakko siirtyä tölkkeihin, koska tässä nyt ollaan kaksi kertaa tämän kesän aikana pullokaappi tyhjennetty ja niitten pullojen rahtaaminen on vain niin jumalattoman raskasta, että sitä ennemmin maksaa vaikka sen ylimääräiset 5 euroa, että saa niitä tölkkejä. Ja eikä tule niitä pullokorkkejakaan.

Mental Note 1: Koffin tölkki tarjous loppuu viiminen päivä. Täytä varastot.

Muistan elävästi kuinka tuossa elokuun alussa lueskelin iltapäivälehden jutusta, että miten katkaista kesäloma putki. Sitä siinä sitten naureskelin, että mulla ei ainakaan ole sellaista ongelmaa. Minun kesälomani oli toukokuussa. Tämä viikko piti olla se selvä viikko, mutta toisin kävi. En kuitenkaan juonut kovinkaan paljon, mutta kummiskin. Tuli sitä nyt taas muutama nautittua. Sitten ensi viikosta on ihan turha toivoakkaan. Kaveri joka on Irlannissa duunissa on käymässä Suomessa ja sovittiin jo, että maanantaina kaadetaan kuppia.

Mental Note 2: Tyhjennä pullokaappi. Täytä jääkaappi uusilla.

Huomenna on viimeinen työ-yö ja sen jälkeen pääsee taas nauttimaan ihanasta kylmästä oluesta. Olen alkanut tässä miettimään, että onko tämä sitä rakkautta? Tunnen suunnatonta myötätuntoa jokaista rikkoutunutta olutpulloa kohtaan. Samoin silmäni alkavat kyynelehtimään joka kerta kun kalja pullo kuohahtaa yli. Jokin liikahtaa sisälläni joka kerta kun katson sittarissa kasattuja pullokori torneja ja ajattelen, että voi noita raukkoja jotka on joutuneet alimmaiseksi. He joutuvat vielä pitkän aikaa odottamaan, ennekuin he voivat tehdä jonkun nuoren miehen elämästä jälleen merkityksellistä. Joka kerta kun lähden viemään pulloja palautukseen, jota kutsun hautausmaaksi, annan yleensä pulloille pussiin jotakin matkaevästä ja muutaman aku ankan, että on jotain luettavaa.

Mental Note 3 & 4: Hanki nyt jo se nainen. Hanki apua.

Sinäänsä se on erittäin surullinen tapahtuma kun pullot lasketaan siihen hihnalle joka vie heidät suoraa tietä reinkarnaatioon. Mutta onneksi tiedän, että jonakin päivänä he voivat jälleen täytää tehtävänsä ja kaivutua suoraan jonkun onnellisen nuoren miehen sydämeen. Ja keskushermostoon.

Kahden tunnin kuluttua, kun minun työvuoroni on ohi, aion jälleen kerran vapauttaa yhden keravalaisen karhun omasta maallisestaan tyrmästä. Tämän jälkeen sijoitan hänet lukuisten kohtalotovereiden joukkoon jossa hän joutuu odottamaan uudelleen tulemistaan.

Mental Note 5: Älä puhu kaljasta ihmisenä. Ihmiset pitävät sinua muuten hulluna.

Sitä olen monesti tässä ihmetellyt, että mitä on se marina, kun ihmiset valittavat, että "MTV ei enää näytä musiikkivideoita, sieltä tulee vain realityä". Siis mitä ihmettä. Ne sarjathan on ainut hyvä asia koko kanavalla. Tosin nämäkin ovat pelkkää Product placementtiä. Kyllähän sen huomaa. Kun mainostajan maksama aika mainostuksesta on tullut täyteen, jokainen MTV:n ohjelma on yhtä sensurointi palkkia. Tosin tämä nyt on pientä verrattuna siihen miten MTV rahastaa musiikkipuolella.

Jokainen kenellä näkyy MTV, ei varmastikaan ole voinut välttyä tältä viimeisimmältä MTV:n gaalalta. Siis sehän on pyörinyt kanavalla koko viikonlopun päättymättömällä nauhalla. Ja miksiköhän? No ei varmastikaan siksi, että kiitos puheet olivat niin hauskoja tai että esitykset olivat mahtavia. Ei todellakaan. Sitä näytetään vain sen takia, että jokainen kanavaa seuraava tietää minkä levyn täytyy vanhempiensa rahoilla käydä ostamassa.

Tästä päästäänkin hyvin asiaan, eli tähän synkimpään MTV:n "salaisuuteen", eli aivopesuun. Siis aivopesu on se ala jonka MTV hoitaa parhaiten koko maailmassa. Jopa Bushin uudelleen valitseminen Presidentiksi on pientä siihen verrattuna mihin MTV kykenee. Esimerkiksi tuskin ketään ei ole voinut välttyä tänä kesänä Valvomon biisiltä. Tässä vaiheessa sanottakoon, että tämä kyseinen Valvomon biisi on sitten paskin biisi sitten Janos Valmusen Bussipysäkillä. Ja silti jollain ihmeen kaupalla Valvomo on myynyt singleään tuhansittain. Tuskin nyt sentään kuuroille joiden mielestä levyn kannet on hienot. Tässä kohdassa astuu kuvaan tämä MTV:n aivopesu. Eli aivopesun aakkoset: A) Pakkosyöttö, B) Jatkuva soittaminen ja C) Piiloviestintä. Kyllä piiloviestintä. Tämä ikivanha manipulointi keino on saastuttanut nykyaikaisen musiikin. Ai miten? No esimerkiksi tapauksessa Valvomo voi harjoittunut korva kuulla kuinka kitara riffi huutaa "Tykkäät tästä biisistä. Osta meidän levy". Samoin tapaus Black Eyed Peas. My Humps, mikälie, on ärsyttävyys asteeltaan stratosfäärinen. Mutta silti se myy älyttömiä määriä. Tämä johtuu taas siitä piiloviestinnästä. Kaunis nainen heiluttaa persettään 4 minuuttia telkkarissa kun piiloviesti samalla laulaa "Osta meidän levy, niin näytät isona tältä". Kahden viikon jatkuvan soittamisen jälkeen Jokisten perheen olohuoneessa kuuluu "Äiti, osta mulle se pläk laid bliissin levy.".

Ja tästä päästään amerikkalaisen musiikkiteollisuuden ja samalla MTV:n suurimpaan saatanaan. Ulkonäkö keskeisyyteen. Ja totuus on että kaikista Britneystä ja Christinoista yms. ei löydy ulkonäön lisäksi mitään muita etuja. Muistan ikuisesti MTV:n historian todellisimman ja totuudenmukaisimman hetken. Hetki oli kun Soniquen cd-soitin meni paskaksi kesken live esiintymisen. Siis voin vannoa, että itsekin laulan paremmin neljän promillen humalassa. Ah mikä nautinto. No nyt joku ajattelee, että kyllä ne varmasti osaa laulaa, ei ne muuten olis levytyssopimusta saanut. Jaa eikö? "How would you like to be a singer?". "But I can't sing". "We don't care. You're ass just looks fantastic". Ja näin jälleen kerran tupakalla ja viskillä runneltu kauniin naisen ääni viedään levytysstudioon jossa odottaa miljoonien dollarien Protoolsit.

"Okay, just read from this paper". "But Sir, I still can't sing". "Well like I said, we don't care". "It's really easy, it goes like this, oh baby baby...". "Well, okay...I'll try"...kolme ja puoli minuuttia myöhemmin..."Faaaaaaantastic. That was really something. I guess you didn't pass Junior High for nothing. Now go home Britney, well take care of the rest". Ja näin on jälleen kerran syntynyt uusi superlahjakas laulaja.

Ja miten MTV vaikuttaa jo olemassa oleviin bändeihin? Huonosti. Kun nämä OIKEATA MUSIIKKIA soittavat yhtyeet eivät saa soittoaikaa juuri missään mediassa, johtaa se usein bändin hajoamiseen tai musiikkityylin uudelleen miettimiseen. Tekihän MTV entisestä punk-bändi AFI:sta hintahtavan emo-bändin. "Me tehdään tätä rakkaudesta"...kyllä sitä on rakkaus heikoilla kun levyt eivät mene kaupaksi ja syödään kämpästä tapetteja pahimpaan nälkään. Samalla kun Britney julkaisee vuodessa neljä levyä ja jokainen myy maailmanlaajuisesti 200 miljoonaa kappaletta. Tosin itse olen pelkästään iloinen, että musiikki mitä minä kuuntelen ei edusta MTV:n kahdenkymmenen bändin listaa. Ties mitä MTV tekisi minun lempimusiikilleni.

Eikä MTV:n vaikutus jää pelkästään musiikkiin. Vaan MTV sanoo miltä sinun pitää näyttää, miten pukeutua, miten asua ja millaisella autolla ajaa. Muistan tuossa taannoin nähneeni American Idol kisassa kuinka Simon sanoi aika suoraankin eräälle tukevalle naiselle, että et sinä noilla ulkoisilla avuilla pärjää musiikkipisneksessä. Valitettavaa, mutta ikävä kyllä totta. Tosin Idols ei ole niin paha kuin MTV, vaikka se onkin suora ponnahduslauta musiikkikanavan soittolistoille ja siinä haisee rahastus enemmän kuin kolmen burriton krapulapaska. On kuitenkin kilpailijoissa jotain aitoakin, nimittäin heidän laulunsa. Enkä kiistä sitä tosiasiaa, että tässä tapauksessa lahjakkailla, muuten parrasvalon välttäneiltä, laulajilla on loistava mahdollisuus ponnahtaa julkisuuteen ja sitä myötä sinne soittolistan kärkeen.

MTV:n vaikutus massavirta muotiin joka osa-alueella on niin massiivinen, että sen varmasti jokainen ymmärtää. Ei kulu päiväkään, ettei kaupungilla törmäisi neljään tusinaan Britney ja Paris Hilton kopioihin. Uskaltakaa olla oma itsenne, vaikka se nyt ei sitten edustaisikaan MTV:n sanelemaa viimeisintä muotia.

Kipu on todellista. Jos ajattelee tätä minunkin järkyttävää pääsärkyä. Särkylääkettä olisi kyllä tarjolla, mutta laiskuuteni estää sen ottamista. Mikä muu on todellista? No ainakin se että olen tänä yönä hävinnyt unibettiin 30 euroa pokeriin, vaikka juurikaan ylimääräistä rahaa ei ole.

Mental Note 1: Töihin tullessa jätä luottokortti kotiin.

Kaikki alkoi siitä kun tulin töihin ja tylsyys pääsi iskemään, niin ajattelin, että voisi mennä vähän pelaamaan pokeria. Leikkirahasta. Kuitenkin kun sain tilini auki, mieleeni juolahti kuningas idea, kaikkien ideoiden isä. Minullahan on luottokortti mukana. Ensimmäiset 15 euroa tuli sijoitettua tuotteliaasti, olin 10 euroa voitolla. Sitten kaveri pistää viestiä messengeriin. Joka muuten on varmaan syy minun pääsärkyyni.

Mental Note 2: Vaihda messengerin viesti ikkunaan tummemmat taustat.

Kaverin kanssa siinä hetken juttelin ja kerroin että pokeria olen juuri pelailemassa. Kaverihan sitten tietysti halusi mukaan pelaamaan ja kysyin missä pöydässä pelailen. Ja minä idiootti kerroin. Syyn saatte tietää myöhemmin.

Mental Note 3: Älä pelaa kaverin kanssa pokeria.

Jo heti alkuun näytti...ei niin lupaavalta. Kaveri hävisi heti kaikki rahansa ensimmäisessä jaossa. Joka tulee olemaan minun vähäinen lohtuni myöhempään yöstä. Kaveri nostaa lisää rahaa. Minä pidin pitkään pintani, mutta lopulta minunkin pelini oli pelattu. Kenen toimesta? No kaverinhan tietysti. Kaverin agressiivinen peli tapa suosii muita pelaajia ottamaan riskejä, ja minä panostin voittajakädellä, mutta kaverilla oli tällä kertaa vain parempi tuuri. Saldo 0€.

Mental Note 4: Älä anna ihmisten taivutella sinua.

Kaverin jatkaessa vielä peliä, ei kulu kahta minuuttia kauempaa, kun kaveri pistää siihen messengeriin viestiä.

Mental Note 5: Sen messengerin voi joskus myös sulkea.

Tuletko vielä pelaamaan? Kaveri kysyi. En mä enää, mulla on rahat loppu, enkä viitsi enää siirtääkään. Sanoo puolestaan allekirjoittanut. Tulisit nyt, seuraksi. Kaveri sanoi. No jos sitä nyt vielä 15 euroa pelais...Sanoi idiootti.

Mental Note 6: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Jälleen rahastettuani luottokortilta bittipelimerkkejä olin mukana kuvioissa. Tällä kertaa voiton kiilto silmissä. Alku ei ollut lupaava, mutta kaverin pelityylin tuntien, sain kaverilta voitettua pikkasen rahaa, että oltiin sellaisessa tilanteessa että mulla oli rahaa vähän reilu 10€ ja kaverilla pikkasen alle. Siinä sitten kuluikin seuraava puoli tuntia. Sitten se taas kävi. Itsellä voittaja käsi. Kalle ja Ässä samaa maata. Kaveri alkoi painostamaan jo heti pelin alussa. Siis tässä vaiheessa sanottakoon, että siellä oli myös muitakin pelaajia. Minulla voittajakäsi ja kaverilla jotkut ihan paskat kortit jotka tiesin hänellä olevan. Ennenkuin yhtään korttia oltiin käännetty, olin panostanut kaikki rahani ja kaveri oli mukana taistelussa. Tässä verisessä titaanien taistelussa kävi loppujen lopuksi niin, että minä hävisin Ässä-hailla ja kaveri voitti 8 ja 10 parilla. Hivenen perseestä jos voisin sanoa. Lopputulos, kaveri lopettaa parikymmentä euroa rikkaampana, kun taas minä 30 euroa köyhempänä.

Mental Note 7: Älä sponsoroi kaveria omalla työajalla.

Nyt voisin sanoa, että vituttaa pikkasen. Menin nyt sitten häviämään 30 euroa työaikana. Eihän tosin 30 euroa paljon olen, mutta kun minunkin palkkaa miettii, niin se tarkoittaa sitä, että verojen jälkeen, mä olen istunut täällä neljä tuntia turhaan. Toki sainhan minä mehevän pääsäryn ja pikkasen adrenaliinin virtaamaan peli sessioiden aikana.

No mitä 30 eurolla sitten oikein olisi saanut? Ehkä pari levyä, mahdollisesti jonkun kivan t-paidan, reilusti kaljaa, ruokaa viikoksi, virolaisen ilotytön...

Mental Note 8: Hommaa nainen.

Mutta nyt täytyy sanoa, että vituttaa niin paljon, että mä siirryn jälleen kerran raittiuden tielle. Sitten elämäntapojen kohennus tulee perässä. Tämän kunniaksi aion nauttia töiden jälkeen pari olutta.

Mental Note 9: Älä juo kaikkia. Säästä pari pahanpäivän varalle...

Tunnistatko itsestäsi näitä piirteitä: iloinen, sosiaalinen, huumorintajuinen, pitkäjänteinen, rauhallinen? Mikäli tunnistit itsestäsi edes yhden näistä muutamasta piirteestä, niin anna itsellesi iso halaus, et ole Porilainen.

Katsellessani tämän viikonlopun menoja kaupungilla, en voi välttyä ajatukselta, että mitä ne siellä vesilaitokselle juomaveteemme laittavat. Kulkiessani tänään päivällä kaupungin katuja, saatoi lähes jokaisen korttelinkulmassa huomata a, joko rikotun ikkunan tai b, jotakin muuta tuhottua. Uskoisin, että toiminta on jatkunut samallaisena myös tämänkin yön. Töihin tullessani oli selvästi aistittavissa kireyttä ilmassa, kuin joku olisi pakottanut sinut masentumaan ja rikkomaan muutaman ikkunan. Tosin minä jätin tällä kertaa väliin, ehkä ensi kerralla.

Palveluammatissa leipäni ansaittaessa olen saanut tutustua lukuisiin vieraspaikkakuntalaisiin ja lähes järjestäen jokainen on sanonut tästä Porin erikoisesta ilmapiiristä. Ja sitä on monasti saanut sen huomata kuinka Porilainen purkaa harmistuneisuutensa toisella tavalla kuin, tässä tapauksessa voidaan sanoa, vieraasta kulttuurista saapunut, vaikka ei sitten olisikaan tullut Turkua kauempaa. Kun Turkulainen tyytyy tappioonsa, Porilainen vielä muutaman kerran varmistaa, samalla pitäen tuon niin tyypillisen tuiman ilmeen ja naksauttelee rystysiään. Valitan, sinunkin täytyy tyytyä tappioosi, tosin Porilainen antaa vielä turpaan kaupan päälle. Muuten, tuon tuiman ilmeen voi nähdä myös Citymarketin kassalla. Kaikki siellä asioivat varmaan tietävät mistä puhun.

Tässä kun olen pähkäillyt, että mistä tämä käsittämätön "viha" Porilaisissa on oikein peräisin, olen tullut siihen tulokseen, että Porilaiset eivät vihaa mitään niin paljon kuin Porilaisia. Tosin Porilaisena tämä asettaa minut erittäin epämiellyttävään tilanteeseen, mutta 24 vuotta ollaan opeteltu elämään sen kanssa. Kun asiaa oikein miettii, niin ei voi olla tulematta mieleeni ajat jolloin Englanti lähetti pitkäaikaisrikollisensa Australiaan. Voisin kuvitella, että myös siellä tapaus "Kuumottava tilanne" oli arkipäivää.

Mutta mistä siis tämä Porilaisten viha Porilaisia kohtaan juurtuu? Tuskin se nyt silti kuitenkaan on se juomavesi. Olisiko se kenties patoutunut turhautuminen Poria ja sen vähäistä vapaa-ajan tarjontaa kohtaan? Ehkä...Tässä vaiheessa on kuitenkin pakko sanoa, omaksi puolustuksekseni, että eräät hienoimmista ihmisistä joita olen ikinä tavannut on Porilaisia ja minulla ei ole mitään Porilaisia vastaan. Tosin nämä hienot ihmiset saattavat jossain toisessa kaupungissa pudota kategoriaan "OK-Tyyppi", mutta kuitenkin. Mutta siis, jokin tässä kaupungissa on pakko olla vikana, joka ajaa ihmisiä pois kaupungista. Vai ovatko nämä sitten niitä jotka ovat kyllästyneet asumaan Porissa, kun siellä on niin paljon Porilaisia. Jo tilastojen valossa Pori ei vaikuta miellyttävältä kaupungilta. Porissa kuitenkin on hyvät opiskelumahdollisuudet ja ne tuovat vuosittain lukuisia uusia opiskelijoita Poriin. Työpaikkoja on niukasti, mutta varmasti lähes jokaiselle jotakin. Silti Porin väkiluku kasvoi viime vuonna edellisestä vaatimattomat 24 asukasta.

Mutta mikä siinä on, että joka Sunnuntai herää joukko jätkiä kotoaan silmä mustana? No se on sitä Porilaisten vihaa Porilaisia kohtaan. Onneksi suhteellisen harvakseltaan se menee aivan äärimmäisyyksiin, mutta kyllä sitä rumaa jälkeä aina syntyy. Ala-asteella pojat eivät leiki enää Poliisia ja Rosvoa vaan Grillijono tappelijoita ja Baari Tappelijoita. Näissäkin on pienoinen ero, Baari Tappelija haastaa riitaa baarissa kun taas Grillijono tappelija on Baari Tappelija joka ei saanut baarissa tappelua aikaiseksi. Muitakin tyyppejä on, kuten Push-Me-Over-The-Edge Grillijono tappelija (saat turpaan kun puhut grillijonossa), Hei-Sä-Etuilit Grillijono tappelija (henkilö joka poistuu jonosta hetkeksi, jonka jälkeen asettuu taaksesi seisomaan). Loogista eikö totta. Koulussa kun opettaja kysyy Jukalta, että mikäs Jukasta tulee isona, niin Jukka vastaa "Musta tulee baalitappelija", asettaa opettajan ikävään ja noloon tilanteeseen. Ja kuitenkaan opettaja ei voi olla ajattelematta "Jos vaan yhtään isääsi tulet". Voisin kuvitella, että joka toisen Porilaisen Ansioluettelossa lukee "Mä osaan vetää turpaan". Lehti-ilmoituksissa haitetaan R-Kioskin kassalle kesätyö tekijää ja ilmoituksessa lukee "Musta vyö Karatessa lasketaan eduksi". Tosi juttu liittyen Alibi-lehteen. Työpaikalla selailin sen mielenkiinnosta läpi, josko sieltä löytyisi Porista mitään juttua. Ei löytynyt. Mutta jotta saataisiin lehden Pori-kiintiö täyteen oltiin sivuille laitettu kuva Porin Kävelykadusta. Silti kun joku vieras kulttuurinen kysyy, että onko se Pori turvallinen kaupunki, lähes aina vastaan yhtä turvallinen kuin kaikki muutkin.

Mutta miksi vastaan näin. No koska vieraspaikkakuntalainen on turvassa Porissa. Ainakin paremmassa mitä Porilainen. Tosin näissäkin tapauksissa hairahduksia tapahtuu, joten en mene tässä nyt vannomaan kenenkään vieraspaikkakuntalaisen turvallisuudesta. Tärkeimmät asiat muistaa kun liikkuu Porin yössä. Yksi, pidä turpasi kiinni. Kaksi, älä kiinnitä itseesi ylimääräistä huomiota. Noilla eväillä pitäisi selvitä jo muutamankin viikonlopun. Tuossa taannoin muistan katsoneeni lehdestä, että siinä oli opas uusille opiskelijoille jotka ovat vasta muuttaneet kaupunkiin. Juttu oli tyyliin "Vältä näitä paikkoja". Tosin sitä en ymmärrä miksi siinä oli tiettyjä paikkoja ympyröity. Pelkkä kartta olisi riittänyt.

Miten Porilainen välttyy tappelulta? Noh...Älä pidä ylimääräistä meteliä. Älä missään nimessä leuhki ja kerskaile. Koita pysyä huomaamattomana. Ja viimeisenä, mutta tärkeimpänä. Älä näytä ärsyttävältä. Tosin tietyissä tilanteissa tämä viimeinen saattaa toimia päinvastaisesti. Kuten eräs herrasmies minulle joskus baarissa totesi, "sä olet niin säälittävä ettei sua viitti edes vetää turpaa". Mahtavaa. Tappelulta vältyttiin ja sain poistua baarista ilman mustaa silmää itsetunto korkealla. Mutta kyllä silti Porilaisilta huumorintajua pikkasen löytyy. Kuten tämäkin herrasmies tapasi muutamaan kertaan sanoa mulle "Vitun sivari". Armeijan käyneenä sitä osaa arvostaa tämän tyylistä huumoria.

No, mistä tämä Porilainen viha sitten johtuu? Kenties veressämme? Johtuuko se Karhusta? Vai siitä jokapäiväisestä krapulasta johon Porilainen herää, vaikka ei olisi nauttinut tippaakaan alkoholia? Kuka tietää...Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei minua tämä Porilainen viha häiritse niin paljon kuin Porilaisten sulkeutuneisuus. Eritoten naisten. Sillä nyt ei ole väliä jos jokainen Porilainen jätkä ei halua jutella minun kanssa. Mutta loppujenlopuksi pidän silti kaupungista. Ja tiettyyn pisteeseen asti myös ihmisistä. Mutta erityisesti tälläiset rauhattomat viikonloput saa miettimään, että mikä tätä kaupunkia oikein vaivaa.

PS. Tämä tarina on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja on satiiri. Mikäli et tiedä mikä satiiri on, katso wikipediasta. Ja jos nyt tosiaan kävi niin hullusti, ettet tiedä mikä wikipedia on, niin tässä on linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Etusivu

Vahva luonteeni esti minua olematta irti kaljapullosta...

Kapteenin Lokikirja 14. Elokuuta Herran Vuotta 2006

Kolmas päivä on jo edennyt pitkälle minun tipattomuuden tielläni. Tunnen luissani kuinka viimeisetkin alkoholin rippeet irtautuvat saastaisesta ruumiistani. Olo on kuin aukaisisi ensimmäistä kertaan silmänsä. Kaikki on niin uutta ja outoa. Tunnen kuinka punasolut taistelevat viimeiseen asti alkoholia vastaan torjuen sen tuoman lohdun ja autuuden. Nyt kuitenkin olen siinä pisteessä, että kroppani halajaa alkoholia jokaisella solullaan. Ainut tuoksu minkä haistan on oluen ah niin ihana tuoksu. Ainut ääni jonka kuulen on "psssh" kuin joku aukaisisi pullokorkin. Mutta, valitettavasti minun on mahdoton päästä nauttimaan tuosta kirotusta nautinnosta. Ensinnäkin olen tällä hetkellä töissä ja toiseksi tiistaina on vasta tilipäivä. Mutta, minun on kestettävä. Alkoholi on osoittautunut minun henkilökohtaiseksi Saatanaksi. Jokaisen on kannettava ristinsä...

Aloittamani tipaton loppu kuukausi pitää edelleen. Tämä toinen päivä oli jo huomattavasti hankalampi kuin ensimmäinen. Vähän kyllä jännittää kuinka käy kun vapaapäivät alkavat maanantaina...