Viikonloppu aikaa ja tarkoituksena pistää Macin uumeniin kaikki demon kitarat. Tämän abstraktin tavoitteen toteutumisen mahdollisuuden todennäköisyyttä horjutti myös se fakta, että allekirjoittanut saisi (joutuisi) hakkamaan kaikki sulosävelet talteen.
Mutta kuinkas kävikään. Perjantai-illan huuma (ja edellisen päivän "rentoutuminen") aiheuttikin sisäisessä muusikossani sen, että soitto jopa sujui! Tämä tarkoitti seuraavia päiviä silmällä pitäen sitä, että rennostikin jopa pystyi välillä ottamaan, vaikka aikaa per päivä oli kuitenkin aika vähän. Varsinkin kun ulkoinen juopponi onnistui hommaamaan itsensä aika kuosiin viimeiselle päivälle...
Loppupeleissä löysin itsestäni niin rytmi-, kuin puolittaisen soolokitaristinkin. Pienessä rappiokännissä ne soolotkin taitavat irrota. Ja kun soundikin kuulosti ainakin silloin juuri siltä, miltä sen olisi aina pitänytkin kuulostaa, kaikki vaikuttaa jokseenkin hyvältä.
Seuraavaksi onkin ilmeisesti vuorossa alatajuuksien taltiointi ja taiteellisen kliimaksin saavuttavat kurkkuäänet.
Hiljaa se paskakin joskus tippuu.
Ciao, Miau