Olipa kerran yksin huoltaja äiti joka eli pienessä ja ruhjuisessa mökissä tyttärensä kanssa hautausmaan vieressä. Äiti oli vihainen ja väkivaltainen. Leipänsä he saivat, kun tytär kävi kaupungulla kerjäämässä rahaa. Äiti pahoinpiteli tytärtänsä niin paljon ja oli tälle niin ilkeä, että tytär päätti lähteä pois kotoa ja jättää kauhean äitinsä omaan oloihin. Juuri ennen kuin tytär oli tekemässä lopullista lähtöään "kotoaan", niin hän riiteli äitinsä kanssa. "Et ole minulle äiti, en tunne sinua kohtaan mitään muuta kuin vihaa!" tytär huusi äidilleen. Juuri ennen kuin tytär oli paiskaamassa ovea kiinni, hän kuuli, kun hänen äitinsä sanoi hiljaa "et pääse minusta koskaan eroon".
Noin yhdeksän vuoden kulttua tytär eli orpojen kodissa ja päätti mennä katsomaan "äitiään" vanhaan mökkiin vanhalle hautausmaalle.
Mökissä ei ollut ketään.Hän kuuli kuiskauksen takaata "et pääse minusta koskaan eroon"… Hän säikähti ja katsoi taakseen. Ei ollut ketään, mutta kun hän käänsi päänsä takaisin, tyttären edessä oli vanha äiti kirveen kanssa.
Tämä äiti murhasi tyttärensä ja samalla itsensä.
Se, joka tuonne mökkiin tänäkin päivänä astuu sisään, kuulee jonkun kuiskaavan tuon pelottavan lauseen..