IRC-Galleria

Juuri kun he olivat saaneet todistusaineet hävitettyä, pihaan karautti musta auto josta nousi mustapukuisia ihmisiä joilla oli silmillään mustat aurinkolasit.

Tom ja Bill yrittivät olla kuin eivät olisikaan, vihellellen ja suoristellen ruttaantunutta Zacia.
”Bill ja Tom Kaulitz?” yksi miehistä kysyi mustalla äänellä ja veti esiin mustan kansion alkaen selailla sen mustia sivuja.
”En tunne”, Bill sanoi, ”eikä Tomkaan tunne, ethän vaikka, Tom?”
”En tunne, Bill. En ole ikinä kuullutkaan.” Tom oli täysin juonessa mukana ja katseli kiinnostuneena taivaalle.
”Eikö ne ole jossakin hinttibändissä?” Bill sanoi kepeästi tarkastellen myös kiinnostuneena pilviä.
”Jossakin ihan surkeassa varmaan kun en ole kuullut”, Tom säesti.

Paperinkeräyssäiliöstä alkoi kuulua koputusta.
”Nätti ilma tänään, eikö vain?” Bill kysyi asiallisesti mustilta tyypeiltä.
”Kyllä kelpaa näin ulkona oleilla”, Tom lisäsi.
”Päästäkää minut ulos! Senkin huonotapaiset äpärät! Minä tiedän missä te asutte ja minulla on teidän nimenne; Tom ja Bill Kaulitz! Päästäkää minut!” säiliöstä kuului (ja se oli ainoa kerta kun kauhumummo sanoi Tomin nimen oikein).

”KYLLÄPÄ LINNUT LAULELEE TÄNÄÄN KOVAÄÄNISESTI”, Bill sanoi kovaan ääneen. ”TOTTA TURISET, VELISENI”, Tom sanoi yhtä kovaan ääneen. Paukutus säiliössä koveni.
”Pojat… me tulimme hakemaan teidän telkkarinne.” Musta mies näytti mustaa paperiaan johon oli mustalla musteella listattu kaikki ne kaksosten maksamattomat laskut, joita oli päässyt viimeaikoina kertymään.

”NEIIIN”, kaksoset sanoivat.