Se oli talvi kun sinut kohtasin&heti sinuun rakastuin!&Joukosta muiden heti sinut kultani huomasin,Aika kanssasi oli jotain jota en koskaan voi unhoittaa.sä sait mut nauramaan sekä uskomaan päivään parempaan.sä saavuit ja nostit mut pohjalta!kun kävelin kanssasi pitkin järven rantaan pysähdyin&Sinuun vasten painauduin kysyen jatkaako tämä vielä huomiseen sekä päiviin muiden tuleviin olit hetken hiljaa huomasin kuinka minua seurailit.otit kädestäin kiinni matkaa jatkaen.huomasin että et tienyt mitä sanoa.Toiveesi toteutui mutta oma toiveeni petti minut olisi vain pitänyt ajoissa tajuta kaikki tuolloin tämä kaikki olisi helpompaa vieläkin nieleskelen hyvästtejä.Kun lähdit elämästäni kaikki tuntui tyhjältä!Miksi luoja näin rakkaitaan ohjaa vaikka tunteet toisiimme ovat vieläkin hengissä!Joskus olit sydämmessäni nyt siellä on ikävä ikuinen&pettymys!..toivon kultani että taas jälleen saavut nostamaan minut pinnalle sillä juuri sitä tarvitsen