Kahdeksansataakaksitoista
on askelmia
pimeässä käytävässä,
meidän välillämme.
(Lasken sen joka kerta uudelleen)
Käytävä ei ole suora,
ei vino,
vaan kovin kummasti
taipuisa.
Ainakin siltä se
minusta
näyttää.
(Hoitaja ei pidä, mutta jätän lääkkeet syömättä)
Odota minua
pyöreiden kolmioiden kera,
kuten aina.
(Vaikka väität, ettei niitä ole)
Vielä on jäljellä
askelmia
paholaisenluvun verran.