IRC-Galleria

En voinu ees kuvitella kui paljon tää koko paska nyt vaikuttaa mun elämää. Sen siit saa ku sählää, mut silti. Kaaduin tänää tonne kuraan ja nyt tää nilkka jomottaa taas iha sairaasti, pelottaa ihan sikapaljon jo nyt torstain varmistuskuvaukset et onko tää kunnos vai murtunu, oikeesti mua pelottaa nyt jo niin paljon. Oikee itkettää ku miettii.

Ja ahdistaa nii pal ajatuski siit et kuudeks viikoks kipsi. Sit se ois ALOOOHAA uusvuos, alooohaa sosiaalinen elämä, aloha tanssiaiset ja kaikkein eniten... ALOHA URHEILU. Vaik oon kauhee laiska muka ja kaikkee ni kyl huomaan kui pal tartten jtn liikuntaa ! Tekee iha hirveesti mieli tanssii, jumppaa, mennä lenkil ja odotin nii pal et parkki aukee et pääsen luistelee, ni ei sitte. En kestäis todellakaa kuutta viikkoo lisää sitä etten pysty menee ja hyppelee niinku ite haluan ja minne ite haluan, tuntuu niin vammaselta jo nyt.

Ja vihaan keppei yli kaiken, toine niist naksuu nii ärsyttävästi ja ne sattuu käsii ja oon niin huono niitten kans ja niitten kans ei ees saa mitää säälii ! Vaiks mun mielest on aika säälittävää olla himas pelaas simssii ku muut on bilettääs ku en uskalla ees mihkää lähtee. Ja seki on aika säälittävää et johki sadan metrin kulkemisee ulkona menee joku vartti vaik sisäl pystyy kävelee ihan "normaalisti", okei ei niin kyl sais muttamutta, minkäs sille voi.

Eli ei ikinä kannata haluta keppejä, niihin kyllästyy päivän aikana ja ne tuottaa ihan hirveesti päänvaivaa jos on urheilevaa, menevää ja sosiaalista tyyppiä oleva ihminen. (plus pessimistinen)

Ja nyt ku ajattelen näin ni toivottavasti torstaina mut näkee juoksemas ja jumpal.

p.s. ja ku tä nilkka ei ees oo menny pahasti ni kui voi ajatella tällee ku on niit pahempiiki loukkaantumisii ihmisil :S:S:S:S:S mä ja mun ajatusmaailma.