IRC-Galleria

Kirppu, heinäsirkka ja hanhen solisluu tahtoivat kerran lyödä vetoa siitä, kuka heistä hyppäisi koirkeimmalle, ja he kutsuivat koko mailman katsomaan kilpahyppyjä. Kaikki kilpailiat oli tunnetusti hyviä ja kilpailu oli jännittävä.
"Minä annan tyttäreni sille, joka hyppäisi korkeimmalle" sanoi kuningas. "Tuntuisi vähän turhaaikaiselta os he hyppäisivät ilmaiseksi."
Ensimmäisenä esiintymisvuorossa kirppu, sillä oli soreat tavat ja se kumarteli joka puolelle, mutta eihän se ollut mikään ihmekkään: sillä oli neidonverta suonissaan ja se oli tottunut seurustelemaan ainoastaan ihmisten kanssa. Ja ainahan se jotain merkitsee, arveltiin.
Sitten tuli heinäsirkka. Se oli aika lailla kömpelömpi, mutta tavoiltaan moitteeton, ja sillä olisorea vihreä takki jonka se oli saanut syntyessään. Sitä paitsi se kertoi olevan vanhaa egyptiläistä sukua. Se oli noukittu suoraan ruohosta ja pantu ruohohäkkiin, vihreään linnaan. "Minä laulan niin ihmeellisesti", sanoi heinäsirkka, "että kuusitoista kotimaista sirkkaa jotka ovat pienestä saakka piipottaneet eivätkä olleet kuitenkaan päässy ruohohäkkiin, laihtuvat silkasta kateudesta.
Sekä kirppu ja heinäsirkka tekivät näin laajasti omasta syntyperästään ja pitivät itseään hyvinkin prinsessan arvoisena.
Hanhenluu ei sanonut mitään, mutta muut ajattelivat että se ajatteli sitäkin ahkerammin. Ja kartanokoira nuuskisitä että se oli aito hanhenluu ja hyvää sukua. Vanha neuvosherra, joka oli saanut kolme kunniamerkkiä vaikenemisen taidosta, vakutti tietävänsä että hanhen solisluussa piili ennustamisen taika: siitä saattoi nähdä oliko tulossa lauha cai ankara talvi, -ja sitä asiaa ei sentään voinut nähdä edes allakantekäjän lapaluusta.
"No niin katsotaan" ,päätti kuningas, "Minä en sano mitään, minä ajtelen."
Ja sitten alko hypyt. Kirppu hyppäsi niin korkealle ettei kukaan nähnyt sitä edes, mutta se oli silkkaa ilkeyttä.
Heinäsirkka ei hypännyt kuin puolet siitä, mutta se loikkasi suoraan kuninkaan nenälle, ja kuningas sano että se oli inhottavaa. Parasta tietysti on olla hyppimättä kuninkaan nenälle.
Hanhenluu oli pitkään hiljaa paikallaan; ajateltiin ettei se raukka osaakkaan hypätä.
Kartanokoira nuuski sitä tuumien oliko se kipeä. Riks raks! Silloin luu loikkasi, ja päätyi suoraan prinsessan syliin. Prinsessa istui suu auki jakkaralla.
Sillon kuningas sanoi: "Korkeimmaille hyppää se, joka hyppää tyttäreni syliin. Hanhenluu oli osoittanut että sillä oli päät ja järkeä; sillä oli jalat otsassa!"
Ja hanhenluu sai prinsessan.
"Minä hyppäsin kuitenkin korkeimmalle!" kitisi kirppu. "Mutta sama se, ottaako prinsessa mokoman luisen syliin tuppaajan. Minä hyppäsin korkeimmalle, mutta tässä mailmassa pitää näköjään olla iso ruumis, ennen kun ihmiset mitään huomaa."
Ja sitten kirppu meni suutuksissaan sotapalvelukseen vieraalle maalle, ja sanotaan sen siellä saaneen surmansa.
Sirkka loikki ojaan miettimään tämän mailman epäoikeudenmukaisuutta ja veisaamaan surullista virttä. Sirkan laulusta sieppasimme koko tämäntarinan. Eikä sen tarvitse olla tottakaan vaikka se on tässä painettuna.
The End ^^