Hän sai minut huomaamaan, kuinka rakastan erilaisuutta, kuinka rakastan perhettäni, ystäviäni, lemmikkejäni. Hän sai minut huomaamaan että jokainen on erilainen.
Hän sai minut huomaamaan että minäkin osaan rakastaa, välittää. Hän sai minut itkemään ja nauramaan, vaikka olimme tunteneet niin vähän aikaa, liian vähän. Hän oli se jota rakastin, ja rakastan edelleen.
Hän oli se joka sai minut unohtamaan kaiken pahan ja ikävän. Hän sai minut onnelliseksi. Hän oli se jota odotin, ehkä liiankin kauan, sillä odotan häntä vieläkin. Kerran hän sanoi: "me tapaamme vielä, lupaan" ja toivon sydämeni pohjasta että näin kävisi.
Rakastan häntä sisimmässäni, vaikka yritän, ja haluaisin unohtaa, se sattuu. Kerran, hän katosi, eikä tullut vieläkään takaisin.
Olinko syynä minä? Eikö hän välittänytkään minusta, niinkuin väitti? Ehkä me vielä joskus tapaamme, toivon niin </3
( c ) Monni
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 07.09.
- [Ei aihetta] 29.01.
- [Ei aihetta] 17.01.
- [Ei aihetta] 26.11.
- [Ei aihetta] 02.11.
- [Ei aihetta] 21.06.
- [Ei aihetta] 19.06.
- HALOO MAAILMA 18.06.
- [Ei aihetta] 11.04.
- No miten ois uneton yö..? 11.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2016 (3)
- ▶ 2015 (5)
- ▶ 2014 (4)
- ▶ 2013 (8)
- ▶ 2012 (134)
- ▶ 2011 (207)
- ▶ 2010 (889)
- ▶ 2009 (1234)
-
▼
2008 (490)
- ▶ joulukuu 2008 (55)
- ▶ marraskuu 2008 (47)
- ▶ lokakuu 2008 (22)
- ▶ syyskuu 2008 (44)
- ▶ elokuu 2008 (51)
- ▶ heinäkuu 2008 (48)
- ▶ kesäkuu 2008 (7)
- ▶ toukokuu 2008 (61)
- ▶ huhtikuu 2008 (25)
- ▶ maaliskuu 2008 (23)
- ▶ helmikuu 2008 (69)
- ▶ tammikuu 2008 (38)
- ▶ 2007 (58)