Ai että, kyllä huomaa et talvi on tulossa.
Setä-pulla on näet aika alamaissa.
Väsyttää jumalattomasti, rankat päivät ja unettomat yöt. Ei tee hyvää.
Kaikki paikat särkee, on särkeny jo monta viikkoa. Ja loppua ei näy. Välillä vähä helpottaa, mut sitte ei pääsekkää sängyst ylös ku selkä ja jalat nii paskana. Kävelemine yhtä tuskaa. Ja ku pitää kanniskella kaikenmaailman ompelupakkeja ja laukkuja eessun taassun.
Hovista kouluun, takas, ja kotiin ja turkuun ja sfkopgrjkgp. Yhtä ramppaamista tä mun elämä nykyää. Oon iha loppu. Krooh.
Sit ohjaajat nalkuttaa 24/7 että mussa on kaikki vialla. Pitää siivota, pyykätä, tehä ruokaa, OSTAA SE RUOKA ku muutkaa sitä tee. Lemmikit on hoidettava, jäljessä olevat koulutyöt yrittää saada hoidettuu ja mikä ihaninta, koulumatkoihi menee melkee 1,5 tuntia joka päivä. On nii kivaa ku pääsee hovii pitkän päivän jälkee, ja ekana raivotaa sitä et pitää imuroida ja pyyhkii pölyt. 'Sori, mut mulla on meno sinne ja tänne, imuroin sen jälkee' - hyvä juttu, kunha kans imuroit. Sitte ku tuun takas, ni tekis mieli vaa mennä nukkuu, mut ei, se imurointi..
Entä jos haluis kattoo telkkarii, ees hetken? Tai käydä lärvissä kattomas mitä muille kuuluu? Joo ei tuu kuuloonkaa. Ei riitä aika.
PASKAA.