Eikö kukaan ymmärrä, miltä minusta tuntuu?
Sisälläni on kipu, joka ei lähde mitenkään pois.
Se viiltää suoraan sydämessä, lakkaamatta.
Kukaan ei voi käsittää tuskani suuruutta,
eikä helpottaa sitä.
Minun olisi parempi, jos kuolisin, ei tarvitsisi
enää kärsiä...
Tuskin jaksan enää kauaa, jos näin jatkuu..
Kaikki tähän astinen elämä on ollut mukavaa,
toivon vain että voisin palata aikaan, kun
kaikki oli hyvin...
Elämän ilo on kuin pois pyyhkäisty.
Ei tietoakaan onnesta.
Vaikka moni muu voisikin olla onnellinen
siitä mitä minulla on; rakastava äiti ja ystävät, koti ja
lemmikit.. Mutta minä en ole.
En tyydy siihen, ehkä en ikinä, haluan
aina lisää enkä ikinä ole tyytyväinen.
Se on kamalaa.
Kun pahan olon aalto iskee vasten,
silloin ei halua muuta kuin kuolla,
jotta se loppuisi.
Minäkin olen monesti, monia eri keinoja
miettinyt, miten saisin tämän loppumaan...
Ainoa vastaus on: Kuolema.
Se on ratkaisu kaikkeen.
(c) Minä